Aiemmin oli puhetta kätköjen maastoluokituksista. Tällä kertaa katsomme puolestaan vaikeusluokituksia. Vaikeusluokitusten määrittäminen ei ole ollenkaan niin suoraviivaista kuin maastoluokitusten. Etenkin vaikeusluokitusta kätkölleen miettiessä mikään ei korvaa kokemusta kätköjen etsimisestä.

Vaikeusluokituksissa ei ole tarpeen mennä jokaista luokkaa läpi kohta kohdalta, koska niiden määrittäminen on todella hankalaa, joten käydään tähdityksistä kaikki tasatähdet läpi.

 

Yhden tähden vaikeusluokka tulee kyseeseen oikeastaan vain tradikätköissä. Toki joskus voi olla perusteltua käyttää tätä vaikeusluokitusta myös muissa tyypeissä, mutta usein multeissa laskut tai useamman purkin etsiminen jo heti lisää vaikeutta, joten 1 tähti ei ole kovin perusteltua näille kätkötyypeille. Suomessa on kuitenkin vajaa 70 multi- ja mysteerikätköä, joiden vaikeusluokka on 1 tähti, joten aivan tavattomasta asiasta ei ole kyse. Mielipiteet siis vaihtelevat jonkin verran, mutta itse luokittelisin multit ja mysteerit vaikeammiksi.

Tradikätköjen tapauksessa 1 tähti tarkoittaa suurin piirtein sitä, että kätköpurkki on suoraan näkyvillä. Lisäksi piilopaikka ei ole mitenkään erityisen vaikea hoksata ja monesti onkin ilmiselvä. Puolitähteä lisää vaikeuteen tulisikin sillä, että kätkön edessä on camo kivi tai vastaava. Tai kätkön piilopaikka ei olisi ihan itsestään selvä, muttei ole kuitenkaan vaikea huomata.

 

Kahden tai kahden ja puolen tähden vaikeus tarkoittaa tradikätkön tapauksessa sitä, että kätkölle on useampia piilopaikkoja tarjolla. Esimerkiksi pirunpeltoon piilotetun kätkön vaikeus voisi olla 2-3 riippuen vähän paikasta. Kakkosen vaikeus voisi olla sopiva myös helpohkolle multikätkölle.

Vaikka purkki olisikin melko näkyvillä, vaikeusluokitusta voi nostaa esimerkiksi alueen satelliittivastaanotto on heikko. Monesti esimerkiksi korkeat rakennukset piilopaikan ympärillä heijastavat GPS-signaalia ja siksi GPS on alueella epätarkka. Kahden tähden vaikeusluokituksen omaavalla kätköllä GPS -signaalin kuuluvuus olisi kuitenkin kohtalainen. Mikäli vastaanotto on todella heikko, voi vaikeutta nostaa enemmänkin.

Helppo mysteerikätkö voisi olla myös vaikeudeltaan 2-3 tähteä. Esimerkiksi yksinkertainen QR-koodi tai helppo salaus voisi olla vaikeudeltaan kaksi tähteä. Alle 2 tähden en mysteeriä itse luokittelisi, koska oli tehtävä mikä hyvänsä se lisää kätkön vaikeutta ja siinä on mahdollisuus mennä pieleen.

 

Kolme tähteä on mielestäni varsin tyypillinen vaikeusluokitus helpohkolle mysteerille. Lisäksi multi, jossa on useita etappeja voisi olla kolme tähteä vaikeudeltaan, koska siinä on jo monta mahdollisuutta mennä pieleen laskuissa tai jokin välipiste voi jäädä löytymättä. Tradikätköllä kolme tähteä tulisi kyseeseen, jos kokeneella kätköilijällä (enkä tarkoita ainoastaan Harjusta) on vaikeuksia löytää kätkö tai alueella satelliittivastaanotto on heikko.

Geocaching.comin knowledge booksin mukaan kolmen tähden vaikeudella varustettuun kätköön voi kulua “hyvä osa iltapäivästä”. Itse kyllä saattaisin luokitella useamman tunnin etsinnän vaativan kätkön vieläkin vaikeammaksi ja tässä saattaa olla vähän amerikkalaisten liioittelusta kysymys. Harvoin sitä on tullut puolta iltapäivää etsittyä yhtä kätköä.

 

3.5 ja 4 tähteä rupeavat olemaan luokituksia, joita ei juuri tradikätköissä näe, vaikka toki poikkeuksia aina löytyy. Ehkä erittäin hankalasti löydettävät tradikätköt voisivat vielä olla tätä luokkaa, esimerkiksi nanokätkö puussa tai erittäin hyvin ympäristöönsä sulautunut naamiointi voisi nostaa vaikeuden neljäänkin tähteen. Oma “suosikkini” 9000 tuntia vapaaehtoistyötä Keuruulta on vaikeudeltaan 3.5 tähteä ja vaati minulta viisi käyntiä paikalla. Kun kätkö lopulta löytyi, sen paikkaa oli näyttämässä aiemmin purkin löytänyt kollega. Hänenkin kanssaan etsimiseen kului 20 minuuttia.

Yleensä kuitenkin 3.5-4.5 vaikeudeltaan olevat kätköt ovat mysteereitä tai erittäin vaikeita multeja, lodjuja tai wherigoita. Mysteerissäkin neljän tähden vaikeus tarkoittaa sitä, että kokeneemmillakin kätköilijöillä riittää tehtävässä pähkittävää, ehkäpä jopa useammaksi illaksi. Neljän tähden vaikeusluokitus saattaa vaatia erityistietoa tai -taitoja.

 

Viiden tähden vaikeus tarkoittaa, että kätkö on erittäin vaikea. Yleensä viiden tähden luokituksen on saanut joku todella vaativa mysteeri, joka vaatii jonkin alan erityistietämystä, eikä välttämättä siten ole kaikkien saavutettavissa. Esimerkiksi Paikannusta -mysteeri vaatii vähän lähempää tutustumista GPS-laitteen toimintaperiaatteisiin.  Ennen viiden tähden mysteeriä tekee kannattaa ehkä harkita asiaa kahdesti tai jopa kolmesti, koska monesti vaikean, mutta hauskan ja hyvän mysteerikätkön tekeminen on äärimmäisen vaikeaa. Harvemmin koodaus- tai matikkatehtävät ovat etsijöille niitä mieluisimpia, vaikka toki niillekin ystävänsä varmasti löytyy. Palataan tähän asiaan jossain toisessa postauksessa, mutta monesti mysteerien hyvyys tai hauskuus tuntuu rapisevan mitä enemmän vaikeustähtiä tehtävälle on lätkäisty. Tietysti hauskuuskin on subjektiivinen käsite ainakin jossain määrin.

Tradien tapauksessa korkea vaikeusluokitus saattaa tarkoittaa sitä, että kätköilijä mitä todennäköisimmin joutuu vierailemaan kohteella useammin kuin kerran ja joutuu mahdollisesti hankkimaan lisätietoja käyntikertojen välillä. 4.5 tai 5 vaikeudeltaan olevia tradeja on tällä hetkellä Suomessa vain 10 kappaletta. Itse en ole vieraillut kuin yhdellä näistä (Kampamagneetti (cristam magneticam)) ja sekin yritys päättyi DNF:ään. Kätköstä on vaikea kertoa paljoa pilaamatta iloa muilta, mutta sanotaan sen verran, että kätkö vaati muutaman asian arvaamista ja hieman tuuriakin, jotta se löytyisi. No ehkä delegaatiomme oli tehnyt vääriä oletuksia tarvittavista välineistä tai sitten ei vain ollut tuuria matkassa, mutta purkki jäi löytämättä. Eli aiemmin mainittu oletus siitä, että kätköilijä todennäköisesti joutuu vierailemaan paikalla useasti piti paikkaansa. Joka tapauksessa näin vaikea tradikätkö on ennemminkin poikkeus kuin yleinen tuttavuus.

Yleistä

Kovin tarkkaa määritelmää vaikeusluokituksista on vaikea antaa ja kokemus on tässäkin asiassa valttia. Mitä enemmän erilaisia kätköjä on nähnyt sen paremmin osaa oman kätkönsäkin luokitella. Toki harvinaisemmat tapaukset kuten vaikeasti löydettävät tradit ovat haastavia luokiteltavia kokeneellekin harrastajalle.

Muutamia poikkeuksiakin vaikeusluokitteluun löytyy. Esimerkiksi jos kyseessä on bonus-purkki, jonka koordinaatit saa muista kätköistä, niin vaikeudeksi tulee vähintään korkein purkkien luokitus. Eli jos vaikka bonus-kätkölle  saisi koordinaatit kätköistä A ja B joiden vaikeus olisi 1.5 ja 3, niin bonus-kätkön vaikeudeksi tulisi vähintään kolme. Jos bonus-kätkö olisi piilotettu hankalaan paikkaan, niin toki vaikeus voisi olla sitten korkeampikin. Sama pätee myös maastoluokituksiin.

Samalla tavalla myös haastekätköissä maasto- ja vaikeusluokitukset määrittyvät. Eli jos haasteen suorittamiseksi tulee hakea kätköjä, joilla on korkea maasto- tai vaikeusluokitus tulee haastekätkön luokitukseksi näitä vastaava luokka. Esimerkiksi jos haastekätkö vaatisi T4.5 puukätköjen hakemista ja sijaitsisi tien vieressä sillan kaiteessa, niin maastoluokitus olisi silti 4.5, koska kätkön loggaaminen edellyttää puukätköjen hakemista. Sama tietysti pätee myös vaikeusluokitukseen.

Kuvassa 1 vaikeusluokitukset Prahan GPS Maze tapahtuman mukaan 🙂