Eilen uutisoitiin isosti kuinka geokätköilijä oli jäänyt jalastaan jumiin sillan alle (Iltalehti, Mtv3, Alasatakunta, jne). Uutisen perusteella n. 30 -vuotias kätköilijänainen (nimimerkki kaata80) oli jäänyt jalastaan jumiin yli sata kiloa painavan kiven väliin. Pyöreä kivi oli lähtenyt kätköä etsiessä jalan alta liikkeelle ja tällöin jalka oli jäänyt puristuksiin kiven alle. Kivi oli sen verran painava, että tarvittiin pelastuslaitoksen apua jalan irroittamiseksi. Naiselle ei ilmeisesti kuitenkaan käynyt pahemmin. Kätköilijä itse kertoo tapahtumassa loggauksessaan. Varmasti uutinen ylitti valtakunnallisten medioiden uutiskynnyksen osaltaan siksi, kun kesällä ei ole paljon uutisoitavaa tärkeämmistäkään asioista.
Uutisessa huomioitavaa on, että pelastuslaitoksen mielestä kätkö oli laitettu liian vaaralliseen paikkaan. Kyseessä on siis Ylisenmyllyn uimapaikka -kätkö, jonka maastoluokitus on 2.5. Mitähän pelastuslaitos tuumaisi korkeamman terrainin kätköistä, kuten Tropopaussista (kts. myös video).
Mielestäni kuitenkaan piilottaja ei ole koskaan vastuussa jos kätkö on laitettu “liian vaaralliseen paikkaan”. Piilottaja kun ei voi tietää mikä on kellekin etsijälle liian vaarallinen paikka. Sen sijaan etsijän tulisi käyttää omaa harkintaansa, onko riskin arvoista löytää juuri se pakasterasia, joka on sijoitettu hankalaan paikkaan. Jos ei, niin voi pohtia voisiko riskiä pienentää käyttämällä asiaan kuuluvia turvavarusteita. Toinen vaihtoehto on tietysti jättää kätkö vain etsimättä ja etsiä joku toinen. Tietysti eilen uutisoidun tapauksen kaltaisessa tilanteessa ei ole paljon tehtävissä, eikä turvavarusteistakaan varmaan olisi ollut apua. Sen sijaan pari vuotta sitten tapahtunut geokätköilyonnettomuus, jossa kätköilijä putosi kaivokseen olisi voinut olla vältettävissä asianmukaisilla varusteilla (kts. uutinen).
Itse olen hankalampia kätköjä hakiessa aina pyrkinyt etukäteen miettimään, mitä kätköllä vieraillessa voisi sattua ja miten toimisin missäkin yllättävässä tilanteessa. Tälla tavoin päässä on jo joku toimintamalli valmiina yllättävän tilanteen varalta ja reagointi on hieman nopeampaan. Kaikkeen ei kuitenkaan voi mitenkään varautua ja matalan terrainin kätkötkin pääsevät näemmä yllättämään – harvemmin niissä kuitenkaan tulee mietittyä mitä kaikkea voisi sattua. Suomessa ei tietääkseni ole vielä kukaan kuollut tapaturmaisesti geokätköillessään. Sen sijaan Ruotsissa ja muualla maailmassa näin on käynyt.
Mitä tästä opimme? Emme todennäköisesti mitään, mutta geokätköily on yhtä vaarallista kuin mikä tahansa muukin ulkoiluharrastus. Aina voi käydä jotain, eikä kaikkeen voi millään varautua. Sen sijaan korkean maastoluokituksen kätköjen etsiminen on tietysti vaarallisempaa ilman asianmukaisia varusteita. Ja kuitenkin monesti korkeamman luokituksen kätköissäkin riskit ovat samaa luokkaa kuin muissakin samoja välineitä tarvitsevissa harrastuksissa kuten köysikiipeilyssä tai laitesukelluksessa. Eli ei se kätköily kuitenkaan ole mitenkään erityisen vaarallista. Ja kannattaa muistaa, ettei kaikkia kätköjä voi löytää kuitenkaan, joten ei ole pakko hakea juuri sitä kätköä, johon omat taidot tai kyvyt eivät riitä. Lisäksi mukana on hyvä olla kaveri, joka voi tarvittaessa soittaa apua.
Esajaa hukkui kanootin kaaduttua saarikätköä hakiessaan ;(
Tämäpäs ikävää kuulla. Taitaa olla tuore tapaus tältä keväältä, koska Esajaa on kirjautunut vielä huhtikuussa geocaching.comiin. Onko kujeilijalla tietoa, että oliko esajaa yksin liikkeellä ja oliko pelastusliivejä, jne?
Itseäkin alkoi kiinnostaa ja nämä löysin…
http://www.geocaching.com/seek/log.aspx?LID=322826208
http://yle.fi/uutiset/mies_hukkui_lestijarvella_kanootin_kaaduttua/6661733
http://www.geocaching.com/geocache/GC4R96R_esajaan-muistokatko
Eli kyseessä kanoottionnettomuus, matkalla kätkölle.
Kiitokset JJ:lle kattavasta linkkikokoelmasta liittyen Esajaan onnettomuuteen.