Yli 7000 löytöä reilussa kahdessa viikossa

Kuulostaako otsikko uskomattomalta? Niin minustakin. Siksipä haastattelin laalaa:ta, joka kesällä ylsi tuohon miltei mahdottomalta kuulostavaan suoritukseen. Ihan yksin laalaa ei kuitenkaan kätköjä etsinyt, vaan mukana reissussa oli Hiltsu, ipoded ja kapeka. Laalaa siis suuntasi kollegoiden kanssa kesäkuun alussa Länsi-Amerikkaan, jossa he etsivät reilut 7000 kätköä 16 päivän aikana.

Huikea 7000 löydetyn kätkön saalis koostui tarkemmin lueteltuna n. 2400:sta E.T. -kätköstä, n. 800:sta Route 66 -kätköstä, n. 1000:sta HMD kätköstä, n. 2200:sta TS -kätköstä ja loput kuutisensataa olivat sitten power trailien muistokätköjä ja muita sekalaisia kätköjä. Mitä nämä ihmeelliset kirjainyhdistelmät sitten ovat? No nehän ovat tietenkin power traileja. E.T. power trailissa esimerkiksi on noin 2400 kätköä. E.T. power trail kulkee Extraterrestial Highwayta pitkin Nevadassa.

Power trail alkaa Letterbox -kätköstä 0001-E.T. Tälle sarjan ensimmäiselle purkille laalaa ja kumppanit menivät oma purkki ja logikirja mukanaan. Maastossa odotellut purkki napattiin kätköltä mukaan ja logattiin autossa matkalla seuraavalle kätkölle. Näin purkkeja vaihdettiin aina sarjan viimeiselle kätkölle 2400-E.T asti. Viimeinen purkki jäi sitten laalaalle ja kumppaneille mukaan seuraavaa power trailia varten. Joillakin traileilla luvattiin olevan välillä Ammobox -kätköjä, jotka toimisivat varastona ylimääräisille kätköpurkeille, joita trailin piilottaja ja vierailijat ovat jättäneet kätköjen huoltoa varten. Nämä kätköt olivat kuitenkin pääsääntöisesti tyhjiä, koska käytännössä ylimääräiset purkit kuluvat kätköjen huoltamiseen varsin nopeasti.

Laalaan ja kumppaneiden reissu siis suuntautui Länsi-Amerikkaan kolmen osavaltion alueelle: Kalifornia, Arizona ja Nevada. Joskin Arizonan puolella ei laalaan mukaan juurikaan käyty. Suurin osa kätköistä (n. 5000) löytyi Nevadan alueelta. Vaikka löytömäärää kartuttivat suurimmalta osin Power trail -kätköt, ehti seurue etsiä myös muita kätköjä ja hieman harvinaisempia kätkötyyppejä. Webcam -kätköjä reissulla kertyi kuusi, virtuaalikätköjä 61 kappaletta, Earth cacheja 13 kappaletta ja Benchmarkkejakin 11 kappaletta.

Laalaa myös kertoo, että reitin varrelle osui kolme vuonna 2000 piilotettua kätköä ja kuusi 2001 piilotettuja kätköjä. Vastaavasti 2002 vuoden kätköjä reitille osui 36 kappaletta ja 27 kätköä oli peräisin vuodelta 2003. Varsin hyvä saalis siis hieman vanhempiakin purkkeja.

Vaikka kätköily oli reissun pääasiallinen tarkoitus, ei ihan joka päivä kuitenkaan juostu purkkien perässä aamusta iltaan. Löytöjä tulikin vaihtelevasti eri päivinä. Parhaana päivänä kätköjä löytyi 1030, kun taas eräänä “turistipäivänä” vain 7. Laalaa kertookin, että välillä reissussa otettiin rennommin ja oltiin ihan turisteja. Yli kuudensadan kätkölöydön päiviä kertyi seitsemän, neljänä päivänä useampi sata ja viitenä päivänä sitten alle sata. Keskiarvo  reissun ajalta siis asettuu noin 450:een kätköön päivässä. Suurta kätkömäärää laalaa kommentoi seuraavasti: “Samalla alueella liikuttiin muutamana päivänä, niin etukäteen kannatti miettiä mitä kätköjä etsitään minäkin päivänä ja täten myös ajokilometrejä pystyi minimoimaan.”

Reissusuunnitelma

Laalaa ja kumppanit lähtivät matkaan Norwegianilla ja lensivät ensin Helsinki-Vantaalta Osloon, josta jatkoyhteys vei heidät San Franciscoon. San Franciscon kentältä nelikko vuokrasi auton, joka myöhemmin palautettiin samaan paikkaan. Mittarilukema vuokra-autossa oli kasvanut 5 500 kilometrillä eli ajamista reissussa piisasi. Ajettu reitti oli suurin piirtein seuraava: San Francisco – Los Angeles – Twentynine Palms – Las Vegas – Area 51 – Yerington – San Francisco. Siispä monia näkemisen arvioisia paikkoja osuu tuolle kierrokselle. Kohokohtina reissusta laalaa mainitsee Golden Gate sillan ja sen lähialueen kätköt: “Kätköt esittelivät kyllä maisemat upeasti ja olihan se siltakin (Golden Gate) melkoisen huikea.”. Lisäksi Alcatrazin vankila ja sen esittelevä virtuaalikätkö sekä Las Vegasin pääkatu “Strip” valomainoksineen teki vaikutuksen laalaahan ja mies suositteleekin näitä kaikille täällä päin liikkuville kätköilijöille.

Idea reissuun oli alun perin ipoded:n. Hän oli jo haaveillut reissusta useamman vuoden. Jossain vaiheessa ipoded oli kysynyt kapekaa reissuun mukaan ja siitä homma lähti pikku hiljaa rullaamaan eteenpäin. Kun laalaata kysyttiin mukaan hän hieman naureskeli asialle, että ei kait sentään semmosta reissua. Lopulta kuitenkin vaimolta tullut kannustus sai miehen lähtemään mukaan reissuun.

Miten kätköiltiin?

Laalaan mukaan reissussa pidettiin hauskaa porukalla ja yhteispeli “tiimin” kesken toimi hyvin. Kätköt olivat suhteellisen nopeita löytää, vaikka välillä jotain kätköä pitikin etsiä hieman kauemmin. Suurin löytömäärän suuruuteen vaikuttanut tekijä kuitenkin laalaan mukaan oli se, että traileilla kätköt olivat tismalleen 0.1 mailin eli siis 161 metrin päästä toisistaan. Jossain kohtaa E.T -traililla kuitenkin välimatka muuttui 0.2 mailiksi ja sen huomasi välittömästi löytönopeudessa. Suurin osa ajasta kun kuluu kätköltä toiseen ajamisessa laalaa kertoo. Kun kätköt ovat samalla lyhyellä välimatkalla kehittyy kätköilyyn tietty rytmi. Kun lähtee kätköltä ajamaan tietää, että kaasua pitää painaa tietyn aikaa, tietyssä etäisyyslukemassa nostat jalan pois pedaalilta ja tietyssä kohtaa painat jarrua, niin auto pysähtyy kätkön kohdalle. Mutta kun kätköjen väli muuttuu ei näin voikaan tehdä. Laalaa vertaakin, että esimerkiksi Tanskan Power traililla kätköjen etäisyydet vaihtelevat 161 metristä aina 700 metriin. Tällöin ei rytmiä löydy ja kätköily hidastuu.

Kätköilypäivien pituus vaihteli, mutta melkeinpä joka päivä lukuunottamatta “turistipäiviä” kätköilyä kertyi vähintään työpäivän mitta eli 8 tuntia ja välillä kätköiltiin 12 tuntia päivässä. Mutta eipä reissussa kelloa tuijoteltu ja koska seura oli hyvää ja reissussa pidettiin hauskaa, ei ajan menoa niin huomannutkaan, laalaa toteaa.

Suuri löytömäärä ei kuitenkaan ihan helposti tullut. Laalaa kertookin, että muutamaakin eri tapaa etsiä power trail -kätköjä kokeiltiin, mutta tehokkaimmaksi tavaksi osottautui sellainen, että yksi ajaa autoa, repsikan paikalla istuva on lepovuorossa ja seuraavana ajovuorossa. Lepovuorossa oleva saattoi tehdä mitä halusi. Laalaa kertoo itse ottaneensa paljon valokuvia,  kuvanneensa videota, syöneensä tai auttaneensa etsintävuorossa olevaa (jos kätkö ei meinannut löytyä) omalla lepovuorollaan. Lepovuoroon pääsi takapenkiltä kätkön etsintävuorosta. Etsijän tehtävänä oli käydä etsimässä kätkö ja vaihtaa se valmiiksi logattuun kätköpurkkiin ja tulla takaisin autoon purkin kanssa. Löydetyn kätköpurkin hän antoi toiselle takapenkkiläiselle, joka loggasi leimaten kätkön ja palautti sen keskikonsoliin, josta etsijä taas nappasi sen mukaansa mennessään seuraavalle kätkölle. Kun vuoronvaihto tuli, loggaaja vaihtoi etsijän paikalle ja kuski tuli loggaajaksi. Kuskin tehtävänä oli kuten aiemmin mainittu pysäyttää auto juuri kätkön kohdalle. Hommaa helpotti se, että tiellä ei juuri muuta liikennettä ollut, joten kovin paljon muita tienkäyttäjiä ei tarvinnut varoa. Sitä tarina ei kerro, mitä viimeiselle ja ensimmäiselle purkille tällaisessa loggausmenetelmässä tapahtuu.

Alkuun vaihtoja tehtiin vähän miten sattui ja kun siltä alkoi tuntumaan. Kuitenkin kun hetki oli n. 45 asteen auringonpaahteessa kätköilty, päätettiin autossa, että pyritään vaihtamaan etsijää aina tunnin välein. Etsijän tehtävä kun ei ole kaikkein helpoin, kun kätkölle pitää tietysti juosta. Tauoista pidettiinkin kiinni aika säntillisesti ja vuoron vaihtuessa samalla pidettiin pientä taukoa samalla, laalaa kertoo. Nesteen juominenhan on näillä kätköillä äärimmäisen tärkeää, koska lämpötila on hyvin korkea. Vettä kuluikin laalaan mukaan gallona mieheen päivässä. Alueen kätköjen kuvauksessakin mainitaan, että reissuun on syytä varata juotavaa, sillä lähistöllä ei huoltamoita ole ja vesi tulee ulkona liikkuessa tarpeeseen.

Miten reissuun valmistauduttiin?

Laalaa sanoo, ettei varustautunut reissuun erityisen paljoa. Muutamia mysteereitä mies kertoi ratkoneensa etukäteen ja Pocket Queryt tehtiin valmiiksi siten, että jokaiselle kätköilypäivälle oli oma tiedosto valmiina. Eli etukäteen jo Suomessa suunniteltiin mitä kätköjä minäkin päivänä suurin piirtein etsittäisiin. Tämä mahdollisti myös majoitusten varaamisen etukäteen. Nelikko yöpyikin hostelleissa ja motelleissa matkan varrella ja yöpymiset oli kaikki varattu etukäteen.

Hankintojakaan ei reissua varten tarvinnut juuri tehdä. Laalaa kertoo ostaneensa uudet kengät ja reppu/kassi -yhdistelmän reissua varten. Ensiaputarvikkeita otettiin matkaan mukaan, mutta niitä ei onneksi lopulta tarvittu.

Ensimmäisenä kun nelikko saapui kohdemaahan, he etsivät ruokakaupan ja paikallisen Motonet / Biltema -tyyppisen kaupan. Autotarvikeliikkeestä ostettiin 3 Jerry-kannua E.T -aluetta silmällä pitäen, koska siellä ei ollut huoltoasemia ja polttoainetta kului melko reippaasti kovasta lämpötilasta ja jatkuvasta kiihdytys-pysähtymis-liikkeestä johtuen. Jerry-kannut tankattiin täyteen ja ne tulivatkin tarpeeseen sillä autoa piti välillä traililla tankata kannusta. Ruokakaupasta sen sijaan hankittiin sapuskaa matkaan mukaan ja tietysti nestettä ja aurinkovoidetta. Koska porukka oli reissussa vain käsimatkatavaroiden kanssa, ei omaa aurinkovoidetta voinut tuoda lentokoneella mukanaan lentokenttien nestemääräyksistä johtuen.

Etukäteen myös tarkastettiin, että Visa-kortissa on luottoa jäljellä ja anottiin sähköinen Esta -matkustuslupa. Kätköilyyn liittyvistä varusteista laalaa otti mukaan matkaan gepsin, vara-akut, taskulampun, laturit, ja tietenkin kynän, jota ei lopulta tarvittukaan, koska seurueen muilla jäsenillä oli mukana leimasin, jolla kätköt kuitattiin.

No millaisia kätköt sitten olivat? Laalaa kertoo, että kätköt olivat varsin tavallisia mikropurkkeja ja paikallisia pilleripurkkeja. Muutamia ammoboxeja tuli vastaan traileilla. Myös laudan pätkää käytettiin “lokikirjana” ja TS-traililla miltei joka toinen “kätkö” olikin tällainen laudan pätkä. Suurimmaksi osaksi kätköt olivat puskassa tai puskan takana muutaman kiven kasassa, laalaa jatkaa. Mikäli puskaa ei ollut, niin purkki oli pelkästään kivikasassa. Välillä sitten trailien purkit olivat kaiteessa tai tolpan juurella.

Trailien ulkopuolella kätköt olivat hyvin samantapaisia kuin Suomessakin. Suurin ero kuitenkin kätköjen suhteen tuntui olevan terrain -luokituksessa. Terrain -luokitus tuntui määräytyvän sen mukaan, kuinka lähelle kätköä autolla pääsee. Monet kätköt olivatkin sellaisia, että autolla pääsi aivan purkin viereen. Vanhemmat kätköt olivat kuitenkin sellaisia, ettei niiden viereen autolla päässyt ja pääsi hieman reippailemaankin.

Muutoinkin reippailemaan kyllä pääsi. Vaikka power trail kätköily saattaa tuntua helpolta kätköltä toiselle ajamiselta, niin kyllä siinäkin liikuntaa tulee. Power traililla autolta kätkölle saattaa olla semmoinen 25 metriä matkaa. Äkkiseltään saattaa tuntua, ettei tuo ole matka eikä mikään, mutta kun sen kertoo ensin kahdella ja sitten vielä kätköjen lukumäärällä tunnissa, joka saattoi olla siinä sadan kätkön tuntumassa, niin saadaan lopputulokseksi 5 km reippailu tunnissa. Tämä sitten vielä juosten hiekassa +45°C lämpötilassa suorassa auringonpaisteessa. Eli ihan helppoa ei se kätköily Nevadan power trailillakaan ole.

Entäs 7000 kätkön loggaus?

Eräs kiinnostava yksityiskohta tietysti on, että miten näin valtava kätkömäärä sitten logattiin reissun jälkeen. 7000 kätkön loggauksessa kun luulisi tovin vierähtävän. Laalaa kertoo, että hommaan ei kuitenkaan kulunut kovinkaan kauan. Nopean loggaamisen teki mahdolliseksi GSAK (Geocaching Swiss Army Knife) ohjelma. GSAK hyödyntää geocaching.com API -liityntää ja gepsistä voi siirtää Field notet suoraan GSAKiin. GSAKissa voi sitten kirjoittaa oman templaten eli vakioviestin eri lokityypeille (esim. write note, web cam photo taken, found it, did not find it, jne). Ohjelmassa määritellään, että mitä templatea käytetään mihinkäkin kätköön. Lopulta sanotaan GSAK:lle, että loggaa kätköt ja ohjelma hoitaa urakan. 7000 kätköön ohjelmaltakin kuitenkin kului nelisen tuntia. Lisäksi tietysti alkumäärittelyihin kului oma aikansa. Haastattelun aikaan eli n. 2½ kuukautta reissusta, kapeka oli oman loggausurakkansa puolivälissä. Hän siis hoiti urakan käsipelillä.

Mikä oli parasta reissussa?

Kun kysyin laalaalta mikä oli parasta reissussa, sain montakin vastausta. Päällimmäiseksi tuntemuksiksi laalaa kuitenkin kertoo kokemuksen kokonaisuutena, seuran ja mainiot kelit. Myös amerikkalaisten ihmisten ystävällisyys oli yllättänyt laalaan positiivisesti.

Geokätköjen osalta laalaa nostaa parhaaksi kokemukseksi San Franciscon alueelta löytyvän todella vanhan kätkön Firestone (GC78). Tuolla kätköllä maisemat olivat kuulemma huikeat varsinkin kätkön lähistöllä (kuva alla). Lisäksi alue oli kuulemma ehdottomasti vierailun arvoinen. Myös ajomatka San Franciscosta Los Angelesiin Pacific Coast Highwayta pitkin teki vaikutuksen laalaaseen mahtavilla maisemillaan (yllä oleva kuva on tuolta tieltä). Tuo tie on myös varsin tunnettu road trip -tienä. Lisäksi aiemmin mainitut Golden Gaten, Alcatrazin ja Las Vegasin pääkadun kätköt olivat laalaan mielestä reissun kohokohtia.

Tässä vielä lopuksi muutama Youtube-video E.T highway power traililta. Näiden avulla voi saada käsityksen siitä millaista kätköily Nevadassa on.