Alun perin ajattelin olla kirjoittamatta blogiin Metsoreitin vaelluksestamme, koska pääsääntöisesti sattumukset kätköillä voi lukea kätkölogeista. Mutta sitten tulin järkiini kun tajusin, että kirjoituksesta voisi olla apua muille, jotka vastaavaa reissua suunnittelevat. Eli tässä pieni matkaraportti Metsoreitiltä avuksi oman georeissun suunnitteluun.
Metsoreitti
Metsoreitti on noin 25 kilometriä pitkä hiihto-, vaellus- ja maastoratsastusreitti Laukaalla (kuva 1). Reitti alkaa Peurungasta ja päättyy ampujienmajalle. Reitti on merkitty pylväsopastein ja näytti olevan myös pääosin valaistu, joskin näin lokakuussa valot eivät olleet päällä. Ilmeisesti reitti on valaistu vain hiihtokaudella, jolloin sen voi kulkea vain suksin. Reitin varrella on hyvin varusteltuja taukopaikkoja ja jopa WC:itä. Lisäksi taukopaikoilla on puuhuolto hoidettu. Metsoreitti ei ole kuitenkaan ole vaelluskohteena korpimainen reitti vaan välillä reitti kulkee ihan tietä pitkin ja talojen vierestä.
Metsoreitille on myös piilotettu kätköjä Powertrail -hengessä ja purkkeja on tasaiseen tahtiin matkan varrella n. 200 metrin välein. Purkeista löytyy kirjanmerkkilista täältä. Niinpä reitti onkin oiva kohde vaellusretkeä suunnittelevalle geokätköilijälle. Jonkin näköinen reittikartta – joskaan ei kovin hyvä – löytyy täältä.
Maastoltaan metsoreitti ei ole kovin vaativaa vaan reitti on korkeuseroiltaan hyvinkin tasainen, eikä maastokaan ole kivikkoista tai kantoista kulkea (kuva 2). Niinpä reitti sopii jopa peruskuntoiselle vähemmän vaellusta harrastaneelle jässikälle, kuten allekirjoittanut. Polku on pääosin leveää latupohjaa, jota on mukava kulkea. Tähän aikaan vuodesta reitti oli kuitenkin osittain aika märkää ja mutaista. Mikäli jotain tästä blogista voi päätellä, on reitti vielä märempi keväällä. Reitti on myös monin paikoin hyvin hienojakoista hiekkaa, joka tuppaa hieman upottamaan. Siksipä reittiä ei oikein voi varauksetta suositella pyöräilijöille. Ehkäpä leveärenkaisella maastopyörällä ja kuivalla kelillä reitin fillaroiminen onnistuu kätevästi, mutta kapearenkaisemmalla fillarilla homma voi mennä hankalaksi. Aika moni reitillä vieraillut geokätköilijä oli kuitenkin kulkenut matkan fillarilla tai sitten kahdessa osassa kävellen.
Metsoreitti ei ole rengasreitti, joten sille kannattaa lähteä kahden autokunnan voimin, mikäli mielii kävellä reitin läpi päivässä. Toinen auto kannattaa jättää maalialueelle ja sieltä siirtyä lähtöpaikkaan toisella autolla. Näin reittiä ei tarvitse kävellä edestakaisin.
Matkalla etelään
Lähdimme siis matkaan sunnuntaina 26. lokakuuta klo 7:00 Tampereelta kahden autokunnan voimin ja kurvasimme ensin reitin eteläpäähän ampujien majalle, johon jätimme toisen auton, josta jatkoimme matkaa yhdellä autolla reitin pohjoispäähän Peurungan kylpylälle, johon jätimme toisen auton parkkiin. Reitille lähtiessämme kello näytti 09:15. Päädyimme aloittamaan reitin pohjoisesta, koska eräs seurueestamme oli käynyt muutaman kätkön reitin eteläpäästä ja oli todennut, että maasto on siellä helppoa kulkea, joten sen taivaltaminen onnistuisi pimeässä väsyneenäkin.
Ratkaisu olikin oikea, sillä reitin alkupäässä oli polku ei ollut ihan niin hyvä kuin olisi toivonut. Pohjoispäässä reitti jakaantuu kahteen osaan: talvireittiin ja kesäreittiin. Talvireitti kulkee pitkin peltoja, joita ei tietenkään voi kesällä kulkea. Kesäreitti kiertää teitä pitkin. Tässä kohtaa teimme niin, että haimme kesäreitin purkin autolla ennen taivalluksen aloittamista ja ajattelimme, että pääsemme talvireittiä, kun pellolla ei enää kasva mitään. Pelto oli kuitenkin semmoisessa kunnossa (kuva 3), ettei sinne juuri tehnyt mieli mennä. Niinpä päädyimme kiertämään metsiä pitkin (pois reitiltä), jotta pääsimme peltojen ohitse. Tämä aiheutti vähän lisää matkaa, eikä reitti metsässä ollut ihan mukavin kulkea. Mutta saimme kuitenkin talvireitin purkit etsittyä ja pääsimme takaisin reitille.
Loppuosa olikin pääosin mukavaa latupohjaa, jota oli kiva kulkea (kuva 5). Taukoja pidimme kaksi. Ensimmäinen lyhyt tauko pidettiin Haukilammin laavulla, jossa hörppäsimme kahvit ja kaakaot sekä söimme vähän evästä. Pidemmän tauon pidimme Sikomäen laavulla (n. 18,9 km Peurungasta), jossa puitteet oli kunnossa ja mahdollisuudet tulen tekoon ja makkaroiden paistoon mitä parhaimmat (kuva 4). Liiteristä löytyi kuivia puitakin, vaikka etukäteen vähän epäiltiin mikä asianlaita mahtaa olla. Paikalta löytyi jopa makkaratikkujakin.
Alunperin suunnitelmissa oli pitää pidempi ruokatauko vasta Heposuon laavulla. Onneksi kuitenkin muutimme suunnitelmaa lennossa, sillä Heposuon laavu oli luokattoman huonossa kunnossa. Ilmeisesti tien läheisyys saa ilkivallan tekijät liikkeelle ja jälki on sen mukaista. Heposuon laavulta kyllä löytyi betonirengas tulien tekoa varten, mutta makkaranpaistoritilät ja muut tarpeet oli heitelty pitkin lähimaastoa ja muutenkin paikka oli sotkuisen näköinen.
Vaikka taukoja ei kovin montaa pidetty, niin silti aikaa matkan taittamiseen kului miltei 10 tuntia. Kätköjen etsiminen ja loggaaminen tietysti osaltaan hidastaa matkan kulkua.
Reppu on pakattu..
Mukaan pakkasimme normaaleiden kätkövarusteiden lisäksi hieman ruokaa (makkaraa ja leipää) sekä muuta naposteltavaa maun mukaan. Juotavaa kului jonkin verran, vaikka lämpötila olikin suurin piirtein jääkaappilämmössä (+6°C). Ruoan lisäksi repusta löytyi jokaiselta muutama klapi. Otimme siis omat puut mukaan, koska emme olleet varmoja onko laavulla puita ja kuinka kuivia ne olivat. Laavun puillakin olisi kyllä pärjätty, mutta eipähän ollut mitään ongelmia saada tulia syttymään, kun mukana oli omat kuivat puut ja sytykkeet. Tietysti hieman nuo klapit repussa painoivat.
Jalkineiksi valitsin ihan normaalit vaelluskengät ja niillä pärjäsikin mainiosti. Jalat pysyivät kuivina, vaikka maasto oli paikoin hyvinkin märkää. Hieman kuitenkin piti varoa askelia, jotta vältti suurimmat lätäköt. Lenkkareilla tai vastaavilla en reitille näin märkään aikaan lähtisi.
Yhteenveto trailista
Maalissa GPS näytti lukemaksi 29.77 kilometriä. Tässä vaiheessa olin itse jo aika puhki, eikä voimia kyllä olisi ollut enää kovin paljon pidemmälle ilman kolmatta taukoa. Reitin pystyy siis kulkemaan tällainen peruskuntoinenkin jantteri yhdellä kertaa läpi. Tietysti matkan voi kulkea muutamassakin osassa.
Sinänsä metsoreitti ei maisemiltaan tarjoa mitään kovin ihmeellistä. Maisemat ovat pääosin tavallista metsä- ja peltomaisemaa. Välillä reitti kulkee asutuksen lähistöllä.
Metsoreitin traililla oli muutama puuhun kiipeämistä vaativa kätkö. Nämä eivät olleet kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä, vaan niihin jaksoi kiivetä myös kävelystä väsyneenä. Reitillä pääsi myös könyämään tunnelissa purkin perässä. Pari kätköä oli toteutukseltaan hieman poikkeavia ja jäivät mieleen. Mutta suurin osa kätköistä oli valitettavasti sitä mitäänsanomatonta mikro kuusessa roikkumassa -osastoa. Lisäksi alta kymmenessä kätkössä oli logikirja varsin märkä, vaikka trailia oli kyllä huollettukin osin ja purkeissa näkyi ihan korkkaamattomiakin logikirjoja. Muutama kätkö oli aivan näkösällä ja kävi mielessä, että kauankohan säilyvät paikallaan – joskin trailin purkit olivat harvinaisen hyvin tallessa. Reitin loppupäässä kolme purkkia oli kadoksissa, koska alueella oli suoritettu hakkuita ja yksi purkki reitin alkupuoliskolta oli muuten vain kadoksissa. Näitä ei kuitenkaan ollut hyllytetty.
Purkkien osalta Metsoreitti ei siis tarjoa kovin ihmeellistä kokemusta, mutta reitin kulkeminen kannattaakin ottaa vaelluksen kannalta ja bonuksena siinä sivussa saa sitten sen reilu 100 kätkölöytöä. Mukaan kannattaa ottaa kaveri tai pari, jotta tasaisen polun kulkeminen ei käy pitkäveteiseksi vaan juttuseuraa riittää. Jonkinlaisen kuvan reitistä saa myös Youtubesta löytyvästä timelapse -videosta reitiltä (video).
Kommentoi ja jaa omat kokemuksesi Metsoreitiltä. Jos joku asia jäi askarruttamaan voit myös kysyä kommentoimalla.