Haastattelussa How to Puzzle Cache -kirjan kirjoittaja Cully Long

Hieman ennen joulua julkaistiin geokätkömysteerien ratkojille tarkoitettu kirja: How to Puzzle Cache. Kirjasta löytyy siis apuja mysteerien selättämiseen ja kirja sopii sekä aloittelijalle että mysteerien mestareille. Päätin tilata oitis kirjan itselleni ja kirja vaikuttaakin erittäin mielenkiintoiselta. Ihan vielä en ole saanut luettua kirjaa loppuun, mutta arvostelu on tulossa piakkoin.

Haastattelin myös kirjan kirjoittajaa Cully Longia. Niinpä annankin miehen itsensä kertoa tarkemmin mistä kirjassa on kysymys. Palataan arvosteluun sitten ensi viikolla.

Jos kuitenkin innostuit asiasta jo nyt, niin kirjan voi tilata itselleen Lulu.comista täältä. Hintaa kirjalla on hieman reilu 22 euroa plus postikulut. Kannattaa tsekata kirjan Facebook -sivut ennen tilaamista, sillä silloin tällöin Facebook-sivulla on saatavilla alennuskoodi, jolla hinnasta saa hieman pois. Palaan tähän tarkemmin kirja-arviossa. Lisätietoa kirjasta löytyy täältä.

Julkaisen tekemäni haastattelun myös englanniksi huomenna.

As this blog is targeted to the Finnish audience all the posts are in Finnish. Maybe some day in the future, I will start writing in English, but I will not promise that 🙂 If you have arrived here and you are looking for the interview of Cully Long, you can find the original interview in English from here tomorrow.

Kuka olet Cully Long?

Kirjan kirjoittaja Cully Long on geokätköillyt nimimerkillä ChildOfAtom vuodesta kesäkuusta 2006 eli miltei 9 vuotta. Cully asuu New Yorkissa USA:ssa.

Löytöjä haastattelun aikaan Cullyllä on pitkään kätköilijäaikaan nähden melko maltillinen määrä eli 1081 kappaletta. Cully sanookin, että löytömäärä vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta on kuitenkin melko paljon, kun ottaa huomioon, ettei Cully omista autoa. Eli kätköt täytyy hakea julkisilla liikennevälineillä tai sitten kävellen tai pyöräillen. Löydöistä miltei 20 % on mysteerikätköjä. Kätköjä kirjailijamies on ehtinyt piilottaa 22 kappaletta ja näistä 19 on mysteereitä.

Ensikosketustaan geokätköilyyn Cully ei tarkalleen muista. Se tapahtui joko 2004 tai 2005, kun hän luki asiasta lehdestä. Hänellä ei ollut tuolloin GPS:ää ja asia jäi hautumaan. Vuonna 2006 mies työskenteli teatteriproduktiossa maaseudulla, jossa ei ollut paljon tekemistä. Tällöin Cully päätti ostaa ensimmäisen GPS -laitteensa urheilukaupan alelaarista ja lähti ensikerran kätköilemään. Tälla tavoin hän sai aikansa kulumaan työskennellessään korvessa. Niin, Cully on siis ammatiltaan lavastaja ja puvustaja teatterissa. Vapaa-ajallaan mies tykkää kätköilyn lisäksi sketsailla kuvia ympäri kaupunkia: metrossa ja missä milloinkin.

Miten kirjailijalta sujuu kätköily?

Geokätköilyssä Cullya kiinnostaa sen “salainen puoli”. Eli ajatus siitä, että on olemassa salainen maailma ihan silmiemme edessä, mutta et tiedä sen olemassa olosta ennen kuin sukellat maailmaan sisään. Kun tutustut kätköilyyn, sinulle aukeaa uusi maailma, jossa löytyy aarteita, joidenka ohitse tavalliset kaduntallaajat kulkevat, koska eivät tiedä aarteiden olemassa olosta mitään.

Kun kysytään parasta geokätköilyhetkeä, ei mysteeri mies epäröi, vaan kertoo, että paras geohetki oli muutama vuosi sitten kun hän oli löytänyt viimeisen kätkön Lost Cities -sarjan kätköistä, jotka sijaitsevat New Jerseyssä. Sarja sisältää 13 kätköä, joista jokainen kertoo jostakin kadonneeseen sivilisaatioon liityvästä todellisesta tai myyttisestä kaupungista. Jokainen sarjan kätkö on pulmatehtävä, joka liittyy kätkön kaupungissa puhuttuun kieleen tai kaupunkiin liittyvään matematiikkaan. Kätköjen loppupisteet ovat suolla. Kaikkien 13 kätkön kiertäminen vaati 7 mailin eli reilun 11 kilometrin vaelluksen. Reitti kulki maastossa, jossa välillä oli reittä myöten vettä ja mutaa. Cully kertoo, että se oli seikkailullisin geokätköilypäivä hänen urallaan. Samalla kätköt olivat ensimmäisiä, joita varten hän on joutunut ostamaan erikoisvälineitä, nimittäin kahluusaappaat. Päivän kätköjen kiertämisen jälkeen Cully ja hänen puolisonsa olivat molemmat yltä päältä mudassa ja todella väsyneitä, mutta silti he tunsivat, että olivat todella saavuttaneet jotain hienoa ja olo oli kuin löytöretkeilijällä kadonnessa maailmassa.

Omaksi suosikkikätkökseen Cully mainitsee 12-osaisen yömultikätkön Athena’s Curse, jonka jokainen osa oli pieni pulma. Ikävä kyllä kätkö on jo arkistoitu. Kätkön teema oli antiikin kreikan mytologia ja kätkön löytääksen piti ryömiä betoniputkessa tien alla useita satoja metrejä, kiivetä useampaan puuhun, matkustaa köysiradalla ja ryömiä luolaan. Niin ja nämä kaikki piti tosiaan tehdä pimeän aikaan. Myös kätkön välietappien ongelmat olivat Cullyn mielestä hienoja. Esimerkiksi piti rakentaa tikkaat annetuista osista, jotta ylettyi riittävän korkealle puuhun tai piti työntää kätensä laatikkoon, johon ei nähnyt ja joka oli täynä karmaisevia kumimatoja. Laatikosta piti kädellä tunnustella Braillella kirjoitettu viesti. Cullyn suosikkivälipiste kätköllä oli kuitenkin elektroniikkapulma, jonka tuloksena aktivoitui laser. Lasersäde aktivoitui vain hetkeksi, jonka aikana kätköilijän tuli siirtyä niityn yli laserin osoittamalle seuraavalle kohteelle.

Kun kysytään suosikkityyppiä, ei ole yllätys, että Cully nimeää mysteerikätköt mieluisimmaksi kätkötyypiksi. Viime vuosina mysteerimies on kuitenkin rakastunut myös haastekätköihin – etenkin hieman esoteerisempiin. Viimeisimpänä haastekätkönä hän on suorittanut Frankenstein haasteen, jossa tulee löytää tietty määrä kätköjä, joiden nimessä on ruumiinosa.

Cully sanoo nauttivansa eniten hyvin tehdyistä pulmakätköistä, jotka tarjoavat ratkojalle a-haa -elämyksen. Cully jatkaa, että yleensä hyvä pulmakätkö rakentuu lateraalisen ajattelun ja loogiseen päättelyyn varaan mielummin kuin matematiikkaan ja salakirjoitukseen. Eipä sitä voisi enempää olla kaverin kanssa samaa mieltä!

Koska Cully on mysteerikätköjen erikoismies, en malta olla kysymättä mistä mies ammentaa ideat omiin mysteerikätköihinsä. Ideat kirjailija saa kuulemma ihan mistä milloinkin. Mies tallentaa selaimensa kirjanmerkkejihin ideat mitkä tulevat vastaan ja siellä onkin kuulemma useampi idea odottamassa oikeata hetkeä. Kätkölleen “It Begins at the Scholars Gate” mies kertoo saaneensa inspiraation installaatiosta, joka oli nähnyt kirjastossa. Vastaavasti kätkö “It Begins at the Merchants Gate” sai innoituksensa lehtijutusta, jossa kerrottiin mysteeristä, joka Gerald Ford Presidential Library oli juuri ratkonut. Mysteeri siis liittyi paperin palaseen, jonka em. museon väki oli löytänyt Gerald Fordin papereiden joukosta. Paperilappuselle oli kirjoitettu outoja sanoja. Museon tekemä tutkimus siitä, mitä sanat tarkoittivat, johtivat Cullyn lähteelle, jota hän käytti mysteerissään.

Kysyttäessä pulmakätkösuosituksia Cully kertoo, että 5 Star New York mysteeri on mahtava pulma. Mysteerissä tulee kerätä tietoa useasta reittipisteestä ja hiljalleen huomaat kätkön teeman. Cully kertoo, että vaikka hän oli löytänyt tarvittavat tiedot, kesti häneltä viisi vuotta tajuta mitä tiedoilla pitäisi tehdä. Eräs kaunis päivä mies ymmärsi, että teeman takana on toinen teema ja kun hän lähti tutkimaan asiaa tarkemmin alkoivat havainnot  hiljalleen aueta ja hän tiesi missä kätkö on. Yksi tyydyttävimmistä ratkontaelämyksistä kuulemma.

Omista kätköistään hän mainitsee, että “It Begins at the Engineers Gate” saa paljon positiivista palautetta toisilta kätköilijöiltä. Kätkössä tulee ensin rakentaa kolmiulotteinen objekti paperista ja sitten etsiä koordinaatit siitä. Tuleepa muuten tästä mysteeristä mieleen paljon assankassan uudehko kätkö 3D-palapeli. Cully kertoo, että tällainen käsinkosketeltava mysteeri puhuttelee kätköilijöitä varmasti siksi, että vain harvoin pulmakätköt ovat näin konkreettisia – yleensä niitä vain tuijotetaan tietokoneen näytöltä.

 

Entäs se kirja?

How to Puzzle cache -kirja siis on käsikirja mysteerin ratkojalle ja siinä opastetaan askel askeleelta mysteerinratkonnan jalon taidon pariin. Kaiken kattava teos ei ole, mutta sieltä löytyy apuja yleisimpiin geokätköilyn pulmatehtäviin. Kirja alkaa katsauksella kätkökuvauksen sisältöön ja tapoihin piilottaa siihen tietoa. Sitten kirja sukeltaa eri pulmatehtävätyyppeihin ja käsittelee mm. koodeja, salakirjoituksia, indeksointipulmia jne. Lisäksi kirjasta löytyy ohjeistusta siihen mitä tehdä kun on ratkaissut kätkön.

Kaiken kaikkiaan kirjassa no 17 lukua, jotka ovat täynnä neuvoja ja jippoja mysteerien ratkontaan. Jokainen luku käsittelee yhtä pulmatyyppiä lähtien perusteista ja päätyen monimutkaisimpiin tapauksiin. Jokaisen luvun lopussa on kaksi pulmatehtävää, joiden ratkaisemiseen tarvitaan luvussa kerrottuja tietoja. Toiseen tehtävistä löytyy valmis ratkaisuohje kirjasta. Cully kertoo miten itse lähestyisi ongelmaa ja esittää yksityiskohtaisen ratkaisuohjeen. Toinen luvun lopussa oleva tehtävä on jätetty lukijan harjoittelua varten.

Kirjailijan itsensä mukaan kirja sopii kaikille, jotka haluavat aloittaa mysteerien ratkonnan tai tulla paremmaksi siinä. Jopa mysteerienratkonnan konkarit, joille Cully on näyttänyt kirjaa ovat todenneet, että ovat löytäneet kirjasta uutta tietoa, jota eivät ole ennen tienneet.

Mistä idea kirjan kirjoittamiseen?

Cully kertoo, että pulmakätköjen omistajana hän saa paljon sähköpostia ihmisiltä, jotka kyselevät vinkkejä. Monesti hänestä on tuntunut, että ihmisiltä puuttuu yleisimpiä pulmanratkontataitoja, kuten reittipisteen projisointia tai jopa ROT-13 salauksen purkamista käsipelillä. Niinpä idea mysteerinratkonnan käsikirjasta tuntui varsin luonnolliselta ratkaisulta tähän ongelmaan. Kun Cully jutteli ihmisten kanssa asiasta, hän huomasi, että monet innostuivat ajatuksesta ja niinpä hän päätti kirjoittaa kirjan.

Mysteerikirja on Cullyn ensimmäinen oikea kirja. Hän on julkaissut toisenkin kirjan, mutta se sisältää lähinnä luonnoksia kuvista, eikä juurikaan tekstiä, joten tätä julkaisua mies ei laske kirjaksi. Mysteerikirjassa sen sijaan on 302 sivua ja Cullyltä vierähti puolitoista vuotta sitä kirjoittaessaan. Lisäksi päälle tuli vielä 8 kuukautta editointia, oikolukua, luetuttamista kollegoilla, jne. Eli kyseessä oli pitkä prosessi. Osin tämä johtui myös siitä, että kirjassa on satoja pulmatehtäviä, jotka piti kaikki ratkaista ja verifioida useaan kertaan ja vierähti pulmien tekemisessäkin hyvä tovi.

Ihan yksin mies ei kirjaa kuitenkaan joutunut tekemään. Yhteisöllisyys oli tässäkin voimaa ja Cully sai apua seuraavilta geokätköilijöiltä: addisonbr, teamajk, mblatch, caitlin353, ruthny jne. He antoivat Cullylle palautetta esimerkiksi lukujen loogisesta järjestyksestä, pulmien selityksistä ja kaikesta muusta. Lisäksi myös joukko jästejä luki kirjan ja kertoi mielipiteensä. Näin Cully sai tärkeää tietoa siitä, miltä kirja vaikuttaa aloittelevan kätköilijän näkövinkkelistä ja onko teksti tällaiselle henkilölle ymmärrettävää.

Hankalimmaksi osaksi kirjailija mainitsee pulmakätköjen laatimisen. Kirjassa oli yli 30 täysiveristä geopulmaa ja lisäksi miltei sata osittaista mysteeriä, joita kirjassa käytetään esimerkkeinä. Kirjan nimen Cully kertoo tulleen siitä, että hän halusi jotain yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää, joka myös kuvaisi kirjan sisältöä mahdollisimman hyvin.

Entä onko kirjassa koordinaatteja oikealle kätkölle? Tähän Cully vastaa, että kirjan tehtävistä ei tule oikeiden kätköjen koordinaatteja ratkaisuna. Sen sijaan kaikki kirjassa mainitut koordinaatit sekä pulmien ratkaisut että muuten vaan mainitut koordinaatit osoittavat johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen. Cully kertookin, että hän on viettänyt paljon aikaa tuijottaen karttoja ja satelliittikuvia etsiäkseen kirjassa käytettyjä kohteita. Mies jatkaa, että koska hän ei halunnut käyttää oikeiden kätköjen koordinaatteja kirjassaan, hän ajatteli, että lukijan kannalta olisi kiva, jos pulman ratkaisuna saatavat koordinaatit olisivat kuitenkin jollain muulla tavalla mielenkiintoisia. Näin pulmien ratkaisemisestakin tulisi mielenkiintoisempaa. Niinpä ratkaisut osoittavat johonkin veistokseen tai geologiseen kohteeseen.

Mysteerien kanssa aloittelevan ongelmaksi Cully mainitsee kokemuksen puutteen. Cully vertaa asiaa Scrabblen pelaamiseen: loppujen lopuksi hyvä pelaajat muistavat ulkoa kaikki sanat, jotka sisältävät Q:n ilman U:ta ja tämä tekee heistä parempia pelaajia. Samoin mysteerienratkonnassa samat elementit toistuvat uudestaan ja uudestaan, niinpä mitä enemmän pulmia ratkoo, sitä paremmaksi siinä tulee. Jos ei tunne vielä yhtään mysteerinratkonnan saloja, voi mysteerin ratkaiseminen tuntua ylitsepääsemättömän musertavalta. Hieman ristiriitaisesti siis mitä enemmän pulmia ratkoo sitä helpommaksi ne tulevat. Ensimmäisten mysteerien ratkaiseminen on haastavinta. Tämän voi tietysti huomata jokainen, joka katsoo alueensa mysteerikätköjen logeja ja huomaa samojen tyyppien käyvän alueen mysteerikätköillä.

Kun kysyn onko Cullyllä linkkejä muihin hyviin ratkontatyökaluihin, mies vastaa, että vaikka kuinka paljon. Kirjassa itse asiassa on kokonainen luku omistettu mysteerien ratkonnan työkaluille. Omaksi suosikkilähteekseen mies mainitsee Puzzle Caching 101 -sarjan, jonka on tehnyt ePeters02. Sarjan kätköistä on kuulemma hyvä aloittaa mysteerien ratkaiseminen. Tietysti näin Suomesta käsin purkeille on hieman matkaa.

Olen myyty, mistä saan oman kirjani?

Kirjan (paperiversion) voi tilata itselleen Lulu:sta. Kirjailijan mukaan suunnitelmissa ei ole julkaista e-kirjaa, koska kirjan yli tuhannen kuvan sommittelu e-kirjan tarvitsemalla tavalla veisi liikaa aikaa. Cully sanoo, ettei e-kirja ole mahdottomuus ja sellainen saattaa tulevaisuudessa tulla, mutta mitään tarkkoja suunnitelmia aiheesta ei ole.

Kirjaltaan Cully ei odota kummempia. Kirjailija mainitsee, että jos hän saa uusia ihmisiä innostettua pulmakätköjen pariin, hän on onnistunut. Monia kätköilijöitä pännii kartalla roikkuvien mysteerikätköjen määrä ja koska niitä on paljon, he eivät välttämättä jaksa ratkaista ensimmäistäkään. Cullyn mielestä he jäävät tällä tavoin monesti paitsi parhaista kätköilyelämyksistä, joita he voisivat löytää mysteerien parista. Niinpä Cully toivoo, että kirja inpiroisi ihmisiä etsimään enemmän mysteerikätköjä.

Tulevaisuudesta Cully Long ei osaa vielä sanoa tarkemmin. Tällä hetkellä mies keskittyy kirjan markkinointiin. Mieheltä on kuitenkin jo pyydetty jatko-osaa, jossa käsiteltäisiin hyvän mysteerikätkön tekemistä. Joten mistäpä sitä tietää, vaikka joku päivä toinenkin mysteerikätköjä käsittelevä kirja ilmestyisi. Kätköilyn saralla Cully mainitsee, että hän on vain muutaman kätkön päästä Fizzy Gridin (suomalaisittain D/T-taulukko) täyttämisestä toiseen kertaan, joten sen hän aikoo suorittaa seuraavaksi loppuun. Lisäksi Cullyllä on muutamia mysteeri-ideoita hautumassa, jotka pitäisi toteuttaa.

Lopuksi vielä Cully lähettää terveisiä suomalaisille kätköilijöille sanomalla “Terve!”. Cully sanoo, ettei ole koskaan käynyt Suomessa, mutta on kateellinen monista asioista, joita meillä täällä on. Hän haluaisi vierailla joku päivä Suomessa ja mainitsee, että revontulien valossa kätköily olisi todella eeppinen kokemus.

How to puzzle cache -kirjaa ja Cullya voi seurata joko Facebookissa,  Twitterissä (@h2puzzlecache) tai Google Plussassa.