Noin vuosi sitten näin ensimmäisen kerran Cache Me If You Can -geokätköilylautapelin ja ajattelin, että onpas hölmö juttu. Miksi harrastaa geokätköilyä lautapelin muodossa, jos voi mennä ulos ja etsiä oikeita kätköjäkin? Yritetäänkö tässä nyt rahastaa geokätköilyn varjolla tekemällä aiheesta puolivillainen lautapeli? Asia jäi kuitenkin hautumaan ja kun vuoden mittaan on tullut suhteellisen säännöllisesti pelattua lautapelejä kaveriporukalla, niin jossain vaiheessa peli palasi mieliin. Kun luin aiheesta hieman internetin syövereistä ja arvostelut olivat varovaisen positiivisia, niin päätin tilata Cache Me If You Can -pelin testiin, jotta selviäisi onko peli hölmö vai ei.

Tilaaminen onnistui Kiven Alla -kaupan kautta, mutta pelille tuli hintaa rapiat 50 euroa. No eipä sitä peliä Euroopasta muualta saanutkaan (sillä hetkellä), joten vaihtoehtojakaan ei paljoa ollut, jos pelin mieli saada. Kiven Allan Harri hoiti palvelun tuttuun tyyliin varsin hienosti ja pian minulla oli peli. Vain peliseura puuttui, joten päätimme kutsua kolme testiryhmää koolle: Geokätköilijöistä koostuva testiryhmä, lautapeliharrastajien ryhmä ja vaativampana ryhmänä lapsiperhe. Testiryhmien huomiot löydät tämän blogauksen lopusta. Ensin kuitenkin muutama sananen itse pelistä.

Kätköä minut jos osaat

Peli toimitetaan ammuslaatikkoa muistuttavassa pahvipaketissa (kuva 1). Pelistä on olemassa myös Deluxe-versio, joka tulee ihka oikeassa ammuslaatikossa. Ammuslaatikko sopii pelin teemaan mukavasti. Oma pelipakettini kuitenkin hajosi heti kättelyssä kun innokkaasti avasin pakettia sen saavuttua (kuva 2). Pelilaatikko pysyy suljettuna pienen tarranauhan avulla, joka oli sen verran voimakas, että avattaessa nauha irtosi paketista. Liimasin nauhan Erikeepperillä, mutta heti seuraavalla pelikerralla se irtosi uudestaan. Hieman se laittoi harmittamaan, kun pelillä kuitenkin oli hintaa.

Pelilaatikko sisältää kolmiosaisen pelilaudan, erilaisia pelilaattoja, geokolikkolaattoja, neljä pelihahmoa, 8 hahmokorttia, 18 eventtikorttia, 30 varustekorttia ja englannin kielinen ohjekirja. Peli on muutenkin lontoonkielinen, joten englannin osaamista tarvitaan, jotta pääsee peliä pelaamaan. Peli on tarkoitettu 2-4 pelaajalle. Me olemme pelanneet peliä aina neljän hengen porukalla. Kaksin peli saattaisi olla ehkä hieman tylsä, mutta kolmella pelaajalla varmasti jo tunnelma on kohdallaan.

Tavoitteena pelissä on kerätä ensimmäisenä 15 pistettä (tai lyhyessä variaatiossa 12 pistettä). Pisteitä saa etsimällä tai oikeastaan keräämällä(!!) geokätköjä ja geokolikoita. Pelilauta koostuu kolmesta osasta, joista kaksi on metsäalueita ja yksi on kaupunki/kauppapelilauta. Pelin alussa pelilaudat voi asettaa mieleiseensä järjestykseen, kunhan metsäalueiden polut ovat yhteydessä kaupunkiin teiden kohdalta tai toisiinsa. Pelilaudan muoto ja järjestys vaihtelee pelistä toiseen, jos niin haluaa. Tämä tuo mukavasti vaihtelua pelikertojen välille, koska laudan muodolla ja järjestyksellä on melko iso merkitys pelissä. Tämä lisää intoa palata pelin pariin kerta toisensa jälkeen. Pelilaudan lisäksi jokaisen pelaajan tulee varata jonkin verran pöytätilaa varuste- ja tapahtumakortteja varten, joten pelipöydän on syytä olla riittävän iso (kuva 3). Pöytätilan muotoa pystyy mukailemaan asettelemalla pelilaudan osat asettelemalla ne joko L:n muotoon tai pötköön.

Pelilaatat asetetaan pelilaudan metsäalueiden ruutuihin kuva/tekstipuoli alaspäin. Polut ja kaupunkialue jätetään tyhjäksi pelilaatoista ja ylimääräiset pelilaatat asetetaan laudan viereen kuvapuoli alaspäin. Pelaajat valitsevat oman pelinappulansa kahdeksasta eri vaihtoehdosta ja jokaiselle pelaajalle jaetaan erityinen pelilaatta, jolla merkitään sitä, että pelaajalla on hallussaan kynä ja GPS. Jos pelaaja pelin tuoksinassa hukkaa kynän tai gepsistä loppuu patterit, ei hän voi logata kätköjä ennen kuin on käynyt ostamassa uudet patterit tai kynän.

Lisäksi jokaiselle pelaajalle jaetaan kolme varustekorttia (kuva 4), joissa jokaisessa on kaksi geokätköilyyn liittyvää esinettä, kuten pinsetit, monitoimityökalu, taskulamppu, kartta tai vaikkapa vaelluskengät. Varusteet antavat pelaajalle erilaisia etuja. Monitoimityökalun avulla voi logata nanokätkön tai taskulampulla yökätkön. Vaelluskengillä puolestaan voi kulkea suolla ja hanskat suojaavat piikkipuskilta. Pelaajan tulee valita jokaisesta kortista kumman esineen haluaa käyttöönsä.

Varustekorttien lisäksi jokaiselle pelaajalle arvotaan yksi hahmokortti, joka määrää kätköilijän luonteen. Hahmokortti antaa pelaajalle yhden erikoiskyvyn, joka on käytössä koko pelin ajan. The shopper (himoshoppaaja) esimerkiksi voi valita mieleisensä varustekortin sen sijaan, että ottaisi pakan päällimmäisen kortin. The Cartographer (kartoittaja) sen sijaan voi liikkua metsässä vinottain ruudusta toiseen, kun muut hahmot joutuvat siirtymään johonkin viereisestä neljästä ruudusta sivusuuntaan. The Story teller (tarinankertoja) hahmo puolestaan on niin kova höpöttämään, että kukaan ei huomaa eroa vaikka pelaajalla menisi kaksikin vuoroa eli tarinankertoja ei menetä koskaan vuoroaan. Hahmokortteja on enemmän kuin pelaajia kerralla pelissä, joten tämäkin tuo mukavaa vaihtelua pelikertojen välissä, kun aina ei ole samat hahmot pelissä mukana.

Pelin kulku

Pelaajat aloittavat kahvilasta, joka sijaitsee kaupunki pelilaudalla. Pelissä ei heitetä noppaa, vaan pelaajat liikkuvat omalla vuorollaan 3 ruutua kaupungissa ja poluilla. Metsässä liikkuminen onnistuu 1 ruutu per vuoro tahdilla. Pelilaudalla voi liikkua vapaasti aina viereiseen ruutuun (muttei vinottain, ellei oma pelihahmo sitä salli). Kun pelaaja osuu ruutuun, jossa on pelilaatta, käännetään pelilaatta ympäri. Riippuen pelilaatasta se joko jää ruutuun, pelaaja saa laatan itselleen tai laatta poistetaan pelistä.

Jos pelaajan alta paljastuva pelilaatta on esimerkiksi lampi, ei ruutua voi ylittää ja pelaajan on palattava taaksepäin seuraavalla vuorollaan. Jos laatta on puolestaan suo, niin pelaaja menettää seuraavan vuoron, ellei hänellä ole vaelluskenkiä.

Paljastuva laatta voi olla myös normaalia maastoa, jolloin ruudulla ei ole vaikutusta. Erilaisten maastolaattojen lisäksi voi ruudusta paljastua geokätkö. Tradi-kätköt pelaaja saa kerätä mukaansa suoraan ja pelaaja saa kätkön osoittaman pistemäärän. Kun pelaaja ottaa pelilaatan itselleen korvataan pelilaatta uudella laatalla joka asetetaan kuva puoli alaspäin. Multikätköstä pisteet saa vasta kun on kerännyt multikätkön kaikki osat. Mysteerikätköt ja muut erikoisemmat kuten esim. nanokätkön voi kerätä itselleen vain jos omistaa tarvittavat varusteet kätkön hakemiseen. Mikäli pelaajalla ei ole tarvittavaa välineistöä itsellään kätköt jäävät pelilaudalle ja muut pelaajat voivat käydä ne keräämässä itselleen. Erikoisemmista kätköistä palkitaan isommalla pistepotilla kuin perustradeista. Geokätköissä voi myös luonnollisesti olla geokolikoita. Kun pelaaja poimii kätkön, jossa on geokolikko saa hän nostaa kolikko pinosta päällimmäisen kolikon. Geokolikosta saa aina tietyn määrän pisteitä. Kolikossa on kuitenkin kääntöpuolella jokin tehtävä, jonka suorittamalla geokolikosta saatava pistepotti kasvaa.

Ruuduista voi myös paljastua laatta, joka käskee pelaajan ottamaan event-kortin. Event-korteissa on erilaisia toimintoja, kuten esim. kätkön tai kolikon varastaminen toiselta pelaajalta. Homma ei aina ole ihan suoraviivaista ja väärän geokolikon varastamalla saattaa saada miinuspisteitä. Eventti-korteissa on kolmea kategoriaa: heti pelattavat kortit, omalla vuorolla pelattavat kortit tai kortit, jotka voi pelata missä vaiheessa tahansa.

Pelilaattojen joukossa on myös erilaisia toimintoruutuja, kuten esimerkiksi kohtaaminen käärmeen kanssa. Käärmeruutuun joutuessaan pitää pelaajan juosta karkuun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan tulee palata kaupunkiin ja vasta sen jälkeen hän voi palata metsään etsimään kätköjä. Osa toimintoruuduista, kuten jyrkänne, vie pelaajan sairaalaan. Sairaalassa pelaaja käytännössä menettää kolme vuoroa, eikä voi vuorollaan kuin liikkua sairaalan sisällä yhden ruudun kohti uloskäyntiä. Hankkimalla tapaturmavakuutukset (varuste-kortti) voi kuitenkin lyhentää sairaalavisiitin aikaa merkittävästi.

Kaupunki -laudalla on myös Mega-eventti, jonne ensimmäisenä saapuva pelaaja saa itselleen geokolikon ja voi ottaa eventtikortin. Sen lisäksi jokaisella visiitillä Megassa voi käydä kauppaa varustekorteista kanssa pelaajien kanssa. Lisäksi Megasta saa mukaansa mysteerin ratkaisukortin, jos sellainen löytyy pelattujen korttien pakasta.

Megan lisäksi kaupungista löytyy Swag Store (vaihtotavarakauppa, kuva 6), josta voi hankkia itselleen uuden kynän tai GPS:n patterit tai kääntää omistamansa varustekortin toisin päin. Myös omistamiaan varustekortteja voi vaihtaa pelattujen varustekorttien pakan korttien kanssa. Kaupungista löytyy myös ulkoiluvarustekauppa, jossa liikutaan ruutu kerrallaan. Kaupan ruuduissa on erilaisia toimintoja event-kortin ottamisesta aina karttaruutujen kurkkaamiseen salaa muilta pelaajilta.

No onko kätköily pelilaudalla kivaa?

Peliä on hauska pelata. Vaikka alkuun peli saattaa tuntua monimutkaiselta, koska erilaisia vaihtoehtoja on varsin runsas määrä, pääsee peliin sisälle mukavasti ensimmäisen pelikerran jälkeen. Ekalla pelikerralla meille tuli muutama moka sääntöjen tulkinnassa, mutta toisella pelikerralla oli jo aivan selvää miten peli etenee. Pelissä tilanteet muuttuvat pelin edetessä hyvinkin radikaalisti. Vaikka saattaa näyttää, että joku pelaaja on selkeästi johdossa, niin tilanne voi muuttua eventtien ja onnettomuuksien (esim. jyrkänteeltä putoaminen) johdosta varsin nopeasti. Pelissä onkin tuurilla aika iso merkitys, mutta omilla valinnoilla voi jonkin verran vaikuttaa pelin kulkuun. Pelaajien välillä interaktio on aika rajattua rajoittuen varustekorttien vaihtoon sekä kätköjen, kolikkojen ja varusteiden pihistämiseen toiselta. Interaktiota on kuitenkin tarpeeksi ja sillä pystyy vaikuttamaan pelin kulkuun mukavasti. Johdossa olevan pelaajan rattaisiin kapuloiden heittäminen on mahdollista ja onnistuukin aika usein.

Ehkä isoin valittamisen aihe pelissä on pelilaudan ja pelilaattojen grafiikoista (kuva 7). Pelin grafiikat ovat monin paikoin suoraan sanottuna rumia ja tulee tunne, että itsekin pystyisi vastaavat (tai jopa paremmat) grafiikat piirtämään, vaikken edes kummoisia piirtäjän lahjoja omista. Etenkin pelilauta vaikuttaa todella suttuiselta ja luo kuvan, että pelilauta on teetetty kuvasta, jonka tarkkuus ei ole ihan täysin riittänyt pelilaudan kokoon. Osa pelin grafiikoista on kuitenkin ihan miellyttäviä ja esimerkiksi hahmokortit ovat kauniita katsella. Grafiikka ei tietysti pelin hauskuuteen vaikuta, mutta suttuisista graafikoista tulee huono laatuvaikutelma, joka vähentää intoa maksaa pelistä se 50 euroa. Toisaalta, kun peliä on pelannut muutaman kerran, on grafiikoihin jo tottunut, eikä niihin kiinnitä sen suurempaa huomiota. Tietysti peliä ekaa kertaa pelaavat vieraat saattavat hieman kammoksua pelin rujoa ulkonäköä. Pelin eri osat vaikuttavat muutoin laadukkailta. Pelilauta on vankkaa tekoa ja pelilaatat riittävän paksuja, etteivät ne heti rispaannu. Myös kortit ovat kiiltäväpintaisia ja ainakin toistaiseksi ovat kestäneet kulutusta hyvin.

Pelissä riittää variaatioita ja joka kerta peliä pelatessa on tullut vastaan jotain uutta, eikä pitkästymään ole vielä päässyt kun pelikertoja on kertynyt kymmenkunta. Peliin on myös saatavilla ladattavaa lisämateriaalia netissä ja lisäksi halutessaan voi ottaa käyttöön vaikeamman voittoehdon (18 pistettä ja pelaajan tulee mennä mega eventtiin voittaakseen). Ennen lopullista tuomiota kuunnellaan vielä testiryhmien kommentit.

Testiryhmien kommentit

Geokätköilijäporukalla peli on vähemmän yllättäen hauskimmillaan. Peliä kätköilijäporukalla pelatessa tuli heti hahmokortteja arvottaessa juttua kätköilijöistä, jotka osuvat hyvin hahmokortin kuvaukseen. Muutenkin esimerkiksi jatkuva eventeissä ravaaminen tuntui naurattavan geokätköilijäpeliporukkaa. Immersio oikean maailman kätköilyyn toimi hyvin ja pelistä sai puristettua kaiken hauskuuden irti.

Lautapeliharrastajaporukalla pelatessa allekirjoittanut jännitti eniten, että miten harrastajat suhtautuisivat peliin. Olisiko tuurilla liian suuri osuus ja puuttuisiko pelistä syvyys ja taktista silmää vaativa suunnitelmallisuus? Pelko oli turha, sillä peliä oli mukava pelata myös lautapeliharrastajien mielestä. Heidän tuomionsa oli sanasta sanaan: “Yleisesti ottaen kiva peli. Tuurilla oli aika paljon osuutta lopputulokseen, mutta toisaalta se on kaikille sama. Pelilaudalla toimettomana kävely välillä vähän turhautti, kun gepsittömänä ei voinut tehdä oikein mitään.”

Tuo onkin totta, että välillä pelissä tulee hetkiä, jolloin joutuu vaan palaamaan pitkän matkan takaisin kaupunkiin. Etenkin jos pelilauta on rakennettu niin, että kaupunki on toisessa päässä ja kaikki laudat ovat jonossa.

Lasten kanssa pelaaminen onnistui myös mainiosti, vaikka koepelaajana oli eskari-ikäinen poika. Ensimmäisen kierroksen kun pelasi, niin lapsella oli peli hallussa ja se sujui mukavasti, kunhan aikuinen auttoi lukemaan event-korttien sisällön ja silloin tällöin neuvoi mitä kannattaa tehdä. Hieman vanhempi lapsi varmasti osaisi pelata omillaan, etenkin jos englannin alkeet ovat hallussa. Eskari-ikäistä pelaajaa tuntui kovasti kiinnostavan erilaiset yksityiskohdat, kuten käärmeitä pakoon juokseminen ja jyrkänteeltä putoamiset. Vaikka eskari-ikäisellä ei aina keskittymiskyky ole ihan huippuluokkaa, niin hyvin hän jaksoi pelata pelin loppuun asti ja halusi ottaa heti uusintakierroksen. Kaiken kaikkiaan peli sopii siis lasten kanssa pelattavaksi jos aikuinen hieman auttaa lukemisessa ja muissa hankalissa asioissa.

Yhteenveto

Cache Me If You Can on varsin hauska lautapeli ja etukäteen miettimäni geokätköilylautapelin hölmöys ei ole palannut enää peliä pelattuani mieleen. Peli on hauska ja riittävän yksinkertainen, jotta sitä voi pelata kaiken ikäiset pelaajat. Peli toimii parhaiten geokätköilyporukassa, mutta pelistä on myös iloa kätköilyä sen enempää tuntemattomillekin. Ennakkoon kriittisenä ryhmänä pitämäni lautapeliharrastajat eivät tyrmänneet peliä vaan pitivät sitä hauskana. Todettakoon vielä, että lautapeliharrastajien testiryhmä ei ole erityisemmin kätköillyt, mutta ovat kyllä kuulleet aiheesta minulta. Jos etsit hauskaa kevyttä lautapeliä niin Cache Me If You Can on ihan hyvä valinta. Jos etsit syvällisempää taktista silmää vaativaa peliä, niin silloin peliä ei kannata hankkia. Uskoisin että jatkossakin lautapeli-illoissamme aina silloin tällöin Cache Me:ta pelataan kevyenä välipelinä. Myös kätköilijäporukan illan vietossa peli varmasti tulee jatkossakin olemaan mukana. Niin ja lapsitestiryhmämme kärttää jo seuraavaa pelisessiota 🙂

Tuomio

Kätköilyporukalla

Jästien kanssa

 

Lisätietoja

Youtubesta löytyy video, jossa amerikkalainen porukka pelaa peliä ja josta saa jonkinlaisen käsityksen pelistä.

Pelin lisämateriaalit voi ladata itselleen täältä.

Pelin on tehnyt Dph Games ja heidän sivuiltaan löytyy lisätietoja pelistä sekä lisäosat ja Zombieversio.

Kimppatilaus

Kiven Alla järjestää pelistä kimppatilauksen keväällä 2015. Jos kimppatilaukseen osallistuu vähintään 20 henkeä niin pelin saa itselleen hieman halvemmalla ja sille tulee hintaa 39.90 eur. Jos siis peli kiinnostaa kannattaa suunnata tänne ja laittaa tilaus sisään.