15-vuotisjuhlat ja kokeneiden kätköilijöiden haastattelusarja jatkuu blogissa. Tällä kertaa haastattelimme Kuukkeleita, jotka ovat kätköilleet lokakuusta 2002. Tarkka aloituspäivä on 20. lokakuuta, jolloin Kuukkelit löysivät NMS15 Haukilahti -kätkön Espoossa. Tuolloin kuitenkin logivihkoon kirjattiin toinen nimimerkki: HannuEtAnja. Kuukkelit aloittivat siis tuolla nimimerkillä, mutta pian totesivat sen hieman tylsäksi ja vaihtoivat sen Kuukkeleihin.
Ensimmäistä kätköään Kuukkelit lähtivät etsimään, kun olivat kuulleet geokätköilystä jossakin TV-ohjelmassa. Taisi olla rgylden -niminen kätköilijä, joka oli esitellyt nykyajan aarteenetsintää televisiossa. Lisäksi NYT-liitteessä oli aikanaan juttu kätköilystä. Kuukkelit olivat ostaneet kesällä 2001 ensimmäisen Garmin Legendin Norjan lomareissua varten. Garminissa oli kätköilyominaisuus ikoneineen kaikkineen, joten olihan sitä päästävä kokeilemaan, joten ei muuta kuin purkkeja etsimään.
Jokainen löytö oli riemastuttava
Kuukkeleiden aloittaessa 2002 Suomessa oli geokätköjä vain noin 114 kappaletta, joten kovin paljoa ei ollut etsittävää, jos vertaa nykymääriin. Nykyisinhän voi päivässäkin löytää yli sata kätköä melko helposti. Vielä noista vanhoista kätköistä 19 on aktiivisena ja löytämättä Kuukkeleilta.
Vuonna 2002 pääkaupunkiseudulla oli jo tuolloin aktiivisia kätkön piilottajia mukavasti. Kuukkeleille jäänyt mieleen kätköjen piilottajista Mesu, Kir, father&son, rgylden, seikku ja Jyrki&Sari, joiden purkeilla Kuukkelit alkuaikoina vierailivat. Kysyttäessä millaista kätköily tuolloin oli, niin Kuukkelit kertoo seuraavaa: “Jokainen löytö oli vallan riemastuttava löytökokemus ja veivät meidät aivan uusiin tuntemattomiin paikkoihin kotiseudullamme. Pyörälenkit pitenivät seuraavana kesänä aina vain pitemmiksi. 2004 tutustuimme vihdoin lähikansallispuistoon Mikkozzzin johdatuksella. Siitä olemme kovasti kiitollisia. Monet monituset hienot luontokätköt tuolta Nuuksiosta tuli haettua.”
Vuonna 2002 ei käsigepseissä ollut karttoja, joten nuolen perässä piti kätkölle mennä. Kuukkelit mainitsee, että kartattomuus aiheutti ongelmia: “Useammin kuin kerran tuli huomattua että eteen tuli ylitsepääsemätön vesistö eikä edes tiennyt mitä kautta sen lähtisi kiertämään. Piti siis ennen reissuun lähtöä katsoa kartasta summittainen lähestymisreitti.” Kännykät olivat vielä älyttömiä, joten sieltäkään ei voinut sopivaa lähestymisreittiä katsoa. Niinpä alkuaikoina purkeille piti mennä joko paperikartalla tai käsi-GPS:llä. Nuoremmille kerrottakoon, että Google Maps -palvelukin julkaistiin vasta 2005. Kansalaisen karttapaikka sen sijaan oli julkaistu jo vuonna 1996, mutta sen käyttö ei onnistunut puhelimella.
Erityisen mukavana muistona alkuajoilta Kuukkelit mainitsee osallistumisen ensimmäiseen miittiinsä vuonna 2004: Kesäpäivä Valkeakoskella/Summer day in Valkeakoski. Tuo kyseinen tapahtuma oli Suomen kolmas miitti, mutta Kuukkeleille tapahtuma oli ensimmäinen tilaisuus nähdä minkälaisia kummajaisia muut kätköilijät olivat. Tuohon aikaan kun purkeilla muihin harrastajiin törmäsi vain harvoin. Ennen miittiä muutama kätköilijä oli kuitenkin tullut tutuksi Kuukkeleille. He olivat tutustuneet Hesssujen Helkaan ja houkutelleet työkaverin Jonskin harrastuksen pariin. Kuukkelit toteaakin, että “yhdessä siis käytiin jo purkeilla ja lähdettiin pitemmile kätköreissuille.”
Alkuaikoina FTF -huntit eivät olleet vielä kovin yleisiä, mutta 28.4.2004 Dogpike -mysteerillä Kuukkelit saivat ensimmäisen FTF:n. Kuukkelit kertookin huntista, että “päästiin geoleidiporukalla vauhtiin ja hullun kiilto silmissä onnistuimmekin olemaan ekoja kätköllä. Tämä FTF on maistunut maukkaimmalta 🙂”
Kätköily pysyy samankaltaisena
Kun kysyn, miten kätköily on muuttunut vuosien myötä, on Kuukkeleilla vastaus heti valmiina: “Alkuaikoina kätköpurkit olivat mielestäni isompia. Eihän silloin ollut edes mikroa valittavana.“. Mikrokätköt tosiaan tulivat geokätköilyyn vasta hieman myöhemmin ja alkuaikoina suosittiin isoja kätköjä, koska keskeinen osa harrastusta oli vaihtotavaroiden laittaminen kätköön.
Kuukkelit mainitsee myös virtuaalikätköt, joita alkuaikoina oli tarjolla ja Kuukkelitkin niitä etsivät. Virtuaalikätköjä on vielä muutama Suomessakin etsittävänä, mutta ns. locationless -kätköjä ei enää mistään löydy. Kuukkelit ovat kuitenkin ennätteet etsimään kaksi locationless -kätköä. Nykyisin tämänkaltaiset virtuaalikätköt löytyvät omalta sivustoltaan waymarking.comista. Locationless -kätköistä Kuukkelit kertovat, että eräänä kesänä he ihan muuten vain bongailivat vanhoja kivikirkkoja mielenkiinnosta. Ja kun aiheeseen liittyi sopiva Kivikirkkoaiheinen Locationless -kätkö niin pitihän se kuitata löydetyksi. Kuukkeleiden toinen Locationless -löytö puolestaan tuli Maitolaituri -kätköltä.
Alkuaikoina mysteerit olivat harvinaisia ja Kuukkelit kertookin, että tavallisia tradeja ja multeja tuli haettua enemmän, kun mysteerit eivät vielä olleet vallanneet pääkaupunkiseudun kätkökarttaa. Kuukkelit jatkaa kuitenkin: “Periaatteessa kätköily on meidän perheessä kuitenkin pysynyt hyvin samanlaisena mitä se oli alussakin. HansKuukkeli hakee pyöräreissuillaan pääkaupunkiseudun lähipurkit. AnsKuukkeli taas osallistuu enemmän miitteihin ja käy pitemmillä kätköilyreissuilla Outsan tai muiden geoleidien kera.”
Piilotettuja kätköjä Kuukkeleilla on yhteensä 14 kappaletta. 11 Tradia, 2 multia ja yksi mysteeri. Tradien joukkoon mahtuu myös kaksi kätköä, jotka ovat olleet alueensa ensimmäisiä kätköjä. Kuukkeleiden Linnavuori, Sulkava on Sulkavan ensimmäinen kätkö. Myös Old Signs -kätkö oli aikanaan ensimmäinen Rantasalmelle piilotettu kätkö, mutta tuo kätkö on jo sittemmin arkistoitu. Viimeisimmän Kolkko -kätkön Kuukkelit ovat piilottaneet vuonna 2012, joka on Rantasalmen suunnalla. Kuukkeleiden kätköihin voi törmätä myös heidän kotipaikkakunnallaan Espoossa.
Vielä konkarikätköilijät jaksavat siis vierailla purkeilla. Sitä Kuukkelit harmittelee kuitenkin, että oman lähiseudun löytämättömät geokätköt vain tuppaavat olemaan noita sinisiä D4/5 -T4/5 mysteereitä, joihin ei pääkoppa tai vartalo anna enää mahdollisuuksia.
Kun kysyn, mikä on Kuukkeleiden mieleenpainuvin kätköilykokemus, menevät he hieman mietteliäiksi. Edellä mainittu Dogpiken FTF-huntti oli kiva kokemus, mutta koska kätkö on vielä aktiivinen, niin Kuukkelit eivät halua kertoa FTF-huntista enempää, koska se voisi paljastaa kätkön sijainnin.
Hetken pohdittuaan kysymystä Kuukkeleille tulee eräs toinen FTF-huntti tulee mieleen: “Olin jo iltapuuhissa, kun HansKuukkeli ilmoitti uudesta purkista ihan lähimetsikössä. Eihän siinä muu auttanut kuin vaatteet yöpaidan päälle ja pikalaukkaa kätköpurkille. Juuri kun olin pimeässä metsässä saanut purkin paikannettua ja käsiini kuulin ihmisten lähestyvän. Minä kyykkyyn kätkökiven juureen ja taskulamppu sammuksiin. Kaksi henkilöä lähestyi hiljaa keskustellen. Huomasin että gepsin himmeä taustavalo kuumotti taskulampun lisäksi, joten toiset kätköiljäthän ne olivat samalla asialla. Kohdalle kun tulivat nappasin taskariin valon päälle ja totesin olevamme nähtävästi samalla asialla. Näin tutustuin Eeroon ja Päiviin.”. Varmasti aika ikimuistoinen tapa tutustua toisiin kätköilijöihin.
Suosikkina Tradit
Tiedustellessani suosikkikätkötyyppiä on vastaus selvä: “Tavalliset tradit luonnon helmassa kauniissa paikassa ovat niitä parhaimpia. Nuuksiosta niitä löytyy monta. Myös ne ratkotut mysteerit ovat mukavia, mutta ei ne, joita on saanut aivot sauhuten miettiä mitään älyämättä 🙂“. Kuukkeleiden suosikkikätkötyyppi onkin Traditional. Yhtä kätköä ylitse muiden Kuukkelitkaan eivät osaa kuitenkaan nimetä. Monesti kätköllä vieraillaan vaan kerran, joten siinä mielessä on hankala puhua suosikista. Esimerkkejä mielestään hyvistä kätköistä Kuukkelit kuitenkin antavat pitkähkön listan lyhyiden kommenttien saattelemana
- Kuusi, lampi, petäjä, mukava helteisen kesäpäivän multi
- En voinut mieltäni malttaa, luolakätkö samalta tekijältä kuin edellinen (kuva 2)
- Gummitehdas, kätköllä on hauska toteutus
- Pieni Karhunkierros. Myllytupa. – pienen karhunkierroksen mukavat lepotauot on kiva viettää kätköpurkkeja etsien; mikäs sen mukavampaa
Kuukkelit jatkavat vielä, että ulkomaan reissuilla yleensä jää jokin suosikkikätkö mieleen. Tässä ensimmäisenä mieleen tulevat ulkomaan suosikkikätköt:
- Fushimi Inari Taisha -The summit of Mt. Inari- (Japani), viime vuoden Japanin reissun kohokohtia ollut kätkö
- Gullfoss (Golden Falls) (Islanti), vuonna 2007 Kuukkeleiden Islannissa löytämä maakätkö oli opettavainen ja upea kokemus
- Cotton Cache (Skotlanti), vallan hurja kätkö Skotlannin reissulla 2007 (kuva 3)