Viime kevään kiireissä jäi eräs geokätköilykonkarin haastattelu vielä julkaisematta, koska aika ei riittänyt haastattelun editointiin blogipostauksen muotoon. Mutta vihdoin löytyi sopivasti aikaa niin, että ehdin palaamaan asiaan. Haastattelussa on tällä kertaa nimimerkki eero. Eero on myös eräs Suomen kätköilyn pioneereja. Hän aloitti kätköilyn elokuun viimeisenä päivänä 2002. Eli tuosta on jo kulunut yli 13 vuotta. Eero on edelleen hyvin aktiivinen (kuva 1) ja hän on löytänyt yli 5600 kätköä sekä piilottanut 15 omaa kätköä.
Eero muistelee, että kuuli ensimmäisen kerran kätköilystä keväällä 2002, jolloin hänen veljensä oli kertonut lajista. Veli tiesi, että eero on kiinnostunut ulkoilma-aktiviteeteista ja ajatteli, että geokätköily saattaisi kiinnostaa, koska eerolla oli jo valmiina GPS-navigaattori. Samoin tein mies olikin mennyt geocaching.com -sivustolle ja katsonut millaisia kätköjä Hollannissa eli hänen silloisen asuinpaikkansa lähellä tuolloin oli. Heti samalta istumalta eero ei kuitenkaan kätköille sännännyt, vaikka pitikin geokätköilyä hyvin mielenkiintoisena.
Vasta elokuussa 2002 eero etsi ensimmäisen kätkönsä, joka oli yhä edelleenkin aktiivinen G’ebbes Itä-Hollannissa, jossa mies asusteli tuohon aikaan. Kätkö on yhdellä maan harvoilla laajemmilla metsäalueella, jonne eero polkupyöräili kätkön perässä.
Kysäisin eerolta myös, millaista kätköily oli alkuaikoina ja häneltä tulikin varsin mielenkiintoisia näkökulmia siihen, miten laji on vuosien saatossa muuttunut ja myös millaisia eroja kätköilyssä Suomen ja Hollannin välillä oli ainakin aiemmin. Annetaan miehen itse kertoa tarkemmin:
Alkuaikoina geokätköilin lähinnä Hollannissa siellä asuessani ja Suomen majapaikkani ympäristön Keski-Suomessa ollessa harvaan kätkötettynä. Ainakin siihen aikaan Hollannissa melkein kaikki kätköt sijaitsivat asutettujen alueiden ulkopuolella, erityisesti metsäalueilla, jotka ovat suosittuja kävelykohteita paikallisten keskuudessa vapaa-ajalla. Kätköily ei ollut lainkaan sellaista, että esim. normaalin kauppareissun aikana piipahdettaisiin kätköillä, vaan kätköreissuille lähdettiin tarkoituksella ja varustautuneena. Siihen aikaan Hollannissa suurin osa kätköistä sisälsi runsaasti vaihtotavaroita, joiden hankkimiseen oli kätkön teon yhteydessä selvästikin panostettu. Paljon oli erilaisia vaihtotavaroihin liittyviä teemakätköjä. Esimerkiksi olen vaihtanut itselleni useita hyviä musiikkilevyjä ja kirjoja. Tämänlainen vaihtotavaroiden arvostus on käsittääkseni Hollannissakin hiipunut, samoin kuin isojen ja tukevien kätkölaatikoiden suosiminen. Esimerkiksi mikrokätköihin olin törmännyt ensimmäistä kertaa vasta Suomessa, jonne muutin takaisin 2004. Tuohon aikaan Hollannissa suurin osa kätköistä oli tyypiltään multikätköjä ja vielä pitkiä sellaisia, nykyäänkin melko suuri prosentti näyttäisi siellä multeja olevan. Samoin tyypilliset piilotustavat poikkesivat silloin jonkin verran Suomen ja Hollannin välillä. Hollantilaisilla kätköilijöillä oli vakiovarusteena jonkinlainen keppi (usein rautainen) mukana maan tökkimistä varten, sillä useat kätköt olivat kaivettuina maahan, vaikka ohjesäännöt taisivat jo silloin olla niitä vastaan. Suomeen muuttaessani kätköjen löytäminen meinasi alussa olla hankalaa, kun vaistonvaraisesti koitti etsiä kätköä hollantilaisella tavalla, jossa kätkö saattaa olla piilotettuna lähes erottamattomaan kohtaan maahan. Käsittääkseni kaivaminen ei enää ole yleistä Hollannissakaan.
Eero jatkaa vielä, että sittemmin kätköily on arkipäiväistynyt ehkä suuremman kätkömäärän takia, jolloin kätköilyä yhdistetään enemmän muuhun elämään kuten kauppareissuihin ym. Kätkön paikan merkitys tuntuu laskeneen ja itse kätkön merkitys tuntuu kasvaneen, erilaisine teknisine kätkötoteutuksineen. Tilastojen merkitys on selvästi kasvanut ja erilaisten kätköhaasteiden sekä powertrailien nouseminen näyttää olevan viime aikojen ilmiöitä.
Silti vaikka laji on kiistatta muuttunut paljon, niin se edelleen kiehtoo eeroa. Hän sanoo, että geokätköilystä on selvästi tullut hänell pitkäikäinen harrastus, sillä se tuntuu ainakin toistaiseksi miehen mielestä vähintään yhtä hauskalta kuin alkuaikonakin.
Eräs eeron ikimuistoisin kätköilykokemus tähän mennessä liittyy peräti 28 km pitkään multikätköön Hiker X3M – Arpaisen tarpominen. Keväällä 2010 hän vieraili kätköllä maastopyörällä ja 30 kilometrin tarpominen talvisissa olosuhteissa jäi mieleen. Eikä vähiten, koska lumen ja hankalien polkujen takia polkupyörää piti kantaa suurin osa matkasta. Lisäksi vielä multin lopussa kätköä ei meinannut löytyä millään, vaikka eero kuinka etsi. Lopulta kun purkki löytyi, oli riemu suuri kaikesta väsymyksestä huolimatta – kätköltä ei sittenkään tarvinnut lähteä pois tyhjin käsin. Kastuneena ja niin paljon voimaa käyttäneenä pimeydessä päättynyt taival jäi erityisenä muistona mieleen.
Yleisesti ottaen eero pitää erityisesti sellaisista kätköistä, jotka esittelevät mielenkiintoisia paikkoja historiallisesti tai maisemallisesti. Kätkön teknisellä toteutuksella ei ole hänelle niin suurta merkitystä. Extreme-kätköistä hän ei myöskään usein niin paljoa välitä, oli kyse sitten vaikeista mysteerikätköistä tai varusteiden tarpeen takia korkeiden maastoarvojen kätköistä. Saarikätköt sen sijaan ovat miehelle mieluisia niiden korkeasta terrain-luokituksesta huolimatta.
Suosikkikätkötyyppiä kysyttäessä eero kertoo pitävänsä niin tavallisista tradeista, multeista niiden liikkuttavan luonteen takia sekä earthkätköistä niiden opettavaisen luonteen takia. Jos eeron pitäisi valita vain yksi kätkötyyppi suosikikseen, niin tradi veisi voiton. Ne kun ovat kuitenkin niitä jotka ovat ikään kuin geokätköilyn perusta.
Kun kysyn miehen suosikkikätköä, niin hän ei osaa nimetä vain yhtä. Sen sijaan saan vastaukseksi listan kätköjä:
- Het mysterie van de drie zusjes, multikätkö Hollannissa (lähes 800 suosikkipistettä)
- Hiker X3M – Arpaisen tarpominen, aiemmin mainittu multikätkö
- Saarijärvi railroad water tunnels complete, mysteeri Saarijärvellä
- Militaarne Hiiumaa, tradi Virossa
- Stone Appendix, tradi Turussa
- Synkkä salaisuus, mysteeri Turussa
- Kowan Teknolokian Luontopolku, multi Virroilla
- Bennies Blowout Battle, D5 Earth, Ukrainassa Pripyatissa lähellä Chernobylin ydinvoimalaa
- Ryövärinluola, tradi Turun lähistöllä
Lisää haastatteluja, kiitos! Niitä on todella mielenkiintoista lukea, etenkin pidempään kätköilleiden näkemyksiä ja kokemuksia. 🙂
Eiköhän niitä tule lisää jossain vaiheessa.