Nokian ensimmäistä CITOa on odotettu innolla, kun se osuu kivasti CITO-viikon starttiin ja siitä saa matkamuiston. En kyllä ihan tarkalleen tiedä mitä tuolla matkamuistokuvalla teen, mutta onhan semmonen nyt ihan pakko saada 🙂
Eilen jo katselin säätietoja, että ei kovin hyvältä näytä – sadetta olisi luvassa. Pientä toivoa oli kuitenkin, että sade taukoaisi juuri CITOn aikaan. Kun puoli kahdentoista aikaan starttailin kohti siivousaluetta, ei siltä näyttänyt ja niinpä meidän osanottajajoukkomme pieneni heti startissa vain yhteen.
Ehdin paikalle juuri sopivasti, kun miitin isäntä Rimaju kertoi siivousalueet ja pisteet, joihin täydet roskasäkit voisi kiikuttaa. Väkeä oli tullut paikalle sateesta huolimatta mukavasti. Jätesäkit kouraan ja matkaan. Lyöttäydyin Harjuksen mukaan keräämään roskia.
Heti alkuun jouduin kärsimään laiskuudestani, kun en ottanut roskanpoimijaa mukaan. Kateellisena sain vierestä katsoa kun Harjus poimi piikkipuskien keskeltä roskia säkkiin poimijallaan. Vaikka hanskat oli itselläkin kädessä, niin ei tehnyt mieli kaivella roskia piikkipuskan keskeltä.
Alkuun näytti siltä, että roskia ei juuri alueella ole. Ehkä joku aiempi siivouspartio oli jo kulkenut reittiämme. Joitakin pullonkorkkeja sain säkkiini. Lähempänä huoltoasemaa sitten alkoi roskiakin tulla enemmän vastaan ja pääsin itsekin keräämään sisältöä jätesäkkiini urakalla. Samalla kuulin siinä, että nykyisin CITOa ei saa enää järjestää kauppojen piha-alueilla. Esimerkiksi viime vuoden Pirkkalan CITOn kaltainen tapahtuma ei olisi enää mahdollinen.
Ilmeisesti tässä uudessa CITOja koskevassa säännössä ajatuksena on se, ettei kauppias voi hyväksikäyttää kätköilijöiden avuliaisuutta. Tuntuu kyllä hieman erikoiselta. Mielestäni Pirkkalan CITO oli onnistunut ja roskaa riitti kaikille kerättäväksi. Ehkä säännöissä pitäisi olla tulkinnan varaa tässä, että jos CITO on selkeästi kätköilijöiden aloitteesta, eikä kauppiaan, niin siivoustapahtumat kauppojen läheisyydessä olisivat myös mahdollisia.
Vettä tuli ensimmäisen tunnin ajan koko ajan taivaan täydeltä ja äkkiä oli takki märkä. Se kun on jo nähnyt monet rymyämisreissut ja ei enää ole kovinkaan vedenpitävä, vaikka Goretexia lupaakin olevansa. Eikä ihan ykkösulkoilutakkia viitsinyt CITOon laittaa.
Jossain vaiheessa siivotessa huomasin puskan juurella huumeruiskun, jossa oli vielä neulakin kiinni. Siihen ei tehnyt mieli koskea, vaikka neulan kestävät pistosuojahanskat olivatkin mukana. Huutelin Harjuksen paikalle, joka poimi ruiskun roskanpoimijalla. Sitten tosin rupesimme miettimään, että neulaa ei ehkä kannatakaan laittaa roskasäkkiin. Säkin heiluessa kävellessä neula voisi huonolla tuurilla pistää vaikka siivojaa itseään jalkaan tai sitten roskia pois kuljetettaessa osua säkkiä nostavaan henkilöön. Päädyimme kiikuttamaan tämän “ongelmajätteen” läheisen kierrätyspisteen muoviroskikseen, joka tyhjennetään suoraan autoon.
Siivouspartiomme eteni aluetta ja säkki täyttyi hiljalleen. Loppupuolella kierrosta osuimme todelliselle apajalle ja saimme molemmat säkit nopeasti täyteen. Apajalta löytyi myös 6 kpl avaamattomia kaljatölkkejä. Vaikka niissä oli päiväystäkin elokuulle asti, niin jotenkin niitä ei tehnyt mieli säästää vaan päätyivät roskapussiin. Samalta paikalta löysin myös lasten maastofillarin, joka on ainakin yhden talven maastossa lojunut.
Lopulta roskaa oli säkit täynnä ja heitin säkin fillarin päälle ja lähdettiin tallustelemaan kohti kokoontumispaikkaa fillari matkassa. Kokoontumispaikalla olikin jo väkeä ja liityimme joukkoon rupattelemaan niitä näitä. Siinä tulikin oltua sitten miitin loppuaikaan asti, koska sadekin lakkasi. Mietin siinä, että aiemmin osallistuessani CITOon ei ole koskaan tainnutkaan sataa. Eli aika hyvä tuuri on aiemmin käynyt. Tai sitten en vain muista niitä kertoja, kun CITO on jäänyt väliin sateen vuoksi.
Kiitokset Rimajulle tapahtuman järjestämisestä! Viikon päästä sitten taas siivotaan Tampereen seudulla.
