Haastattelussa Suomen ensimmäisen geokätkön piilottaja Kalle Reunanen

Suomen vanhin kätkö Sun Gear GC72 täyttää tänään 17 vuotta. Sun Gear on kirjoitushetkellä maailman 39. vanhin aktiivinen geokätkö. Se on aikamoinen saavutus. Sun Gearin juhlapäivän kunniaksi haastattelimme kätkön piilottajaa Kalle Reunasta.

Vuonna 2000

Vuonna 2000 geokätköily ei ollut suuren yleisön juttu. Laji oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeliaan ja kehittymässä kohti nykyistä muotoaan. Geokätköilyhän sai alkunsa toukokuussa 2000, jolloin ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä GPS-signaalista poistui häirintä, kun USA:ssa väänettiin “isoa sinistä vipua”. Ei mennyt kauaa, kun Dave Ulmer kävi piilottamassa maailman ensimmäisen kätkön ja laji näki päivän valon. Geokätköilyn alkuhämäristä on kirjoitettu tälläkin sivustolla aiemmin toukokuussa 2015. Tuon juttusarjan ensimmäinen juttu löytyy täältä.

No miten kätköily sitten saapui Suomeen? Kysytäänpä Suomen ensimmäisen kätkön piilottaneelta Kalle Reunaselta asiasta.

– Luin ensimmäisen kerran geokätköilystä Slashdotin lyhyestä uutisesta 25. syyskuuta vuonna 2000. Uutisessa oli myös linkki “tuon ajan geocaching.comiin” eli GPS Stash Hunt -sivulle, jossa kerrottiin aiheesta lisää. Mietin, että tuossapa on hyvä idea, johon GPS:ää voisi käyttää. Minulla oli jo kolmas GPS-laite käytössä, joita käytin muihin hommiin. Tästä ei montaa päivää mennyt siihen, kun lähdettiin metsäretkelle piilottamaan Sun Gear -kätköä.

Moni varmasti miettii, miten Suomen ensimmäisen kätkön paikka valikoitui. Miksi se piilotettiin juuri Keinukallion alueelle? Kallella on yksinkertainen selitys tähänkin asiaan.

– Pidän paljon luonnossa liikkumisesta. Ajattelin, että kätkön pitää olla retkeilyn kannalta mielenkiintoisessa paikassa. Suomessa tietenkin ilmeinen retkeilypaikka on metsä ja niinpä katselin kartoistani lähimaastosta kätkölle sopivaa paikkaa. Olen aina tykännyt avokallioista ja Keinukallion kartoista etsin sopivaa avokalliota piilotusretken kohteeksi. En ollut valitulla paikkalla aiemmin käynyt, mutta kartan avulla löysimme perille. Otimme retkelle mukaamme kätkörasian jota olin ehtinyt muutaman päivän valmistella.

Yksi tehtävä oli kääntää GPS Stash Hunt sivuilta löytynyt kätkötiedote suomeksi, jonka idea oli kertoa asiasta tietämättömille, mistä on kyse. Tiedotteen kääntämiseen meni ilta tai pari. En halunnut mm. käyttää sanaa geocache vaan päätin suomentaa sen ‘geokassiksi’. Noh, tämä sana ei sitten jäänyt elämään ja ehkä ihan hyvä niin. Geokätkö kuitenkin kuvaa kyllä paremmin mistä hommassa on kyse. Tuohon aikaan etenkin oli tapana laittaa purkkiin kaikenlaista vaihtotavaraa tai “aarteita”. Nykyäänkin geokätköissä voi näitä tavaroita olla, mutta etenkin tuolloin tuntui siltä, että se kuului oleellisena osana asiaan. Sun Gearin sisällöksi valikoitui aurinkolasit, avaimenperä, xylitol-purkkaa ja rasia minttukarkkeja. Lähinnä kaikenlaista mitä löytyi helposti omista nurkista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No entäpä, mistä halu pilottaa kätkö sitten kumpusi? Kysymys oli kuitenkin uudesta jutusta, eikä Suomessa ollut mahdollisuutta etsiä kätköä ennen kuin piilottaa kätkö, koska purkkeja ei yksinkertaisesti ollut.

– Olin innoissani GPS-järjestelmästä. SA-häirinnän poiston mukanaan tuoma radikaali tarkkuuden parantuminen innosti kokeilemaan uusia käyttökohteita GPS:lleni. Olin jo ennen geokätköilyyn törmäämistäni miettinyt, että jos tekisi jonkinlaisen retkiradan GPS:lle ja piilottaisi sinne jotain etsittävää ja panisi mökkimaastossa lapset etsimään näitä kohteita. Törmättyäni geokätköilyyn huomasin sen sopivan mainiosti yhteen noiden ajatusten kanssa.

Tuohon aikaan piti olla jokin syy miksi omisti GPS-laitteen. Mikäli harrastit veneilyä tai ilmailit, käytössäsi saattoi olla GPS-laite. Kovin yleisiä ne eivät tuolloin vielä olleet. Minulla oli menossa jo kolmas GPS:ni ja käytin sitä mielelläni myös maastossa liikkuessani.

Mielestäni oli tosi makeeta, kun GPS:llä sai tarkat koordinaatit jollekin pisteelle. Tuolloin Suomessa digitaalinen karttadata ei ollut avointa joka harmitti kovasti. Mietin tuolloin, että vielä kun GPS-positionsa saisi kartalla näkymään jotenkin GPS-laitteella tai tietokoneella, niin se olisi todella siistiä.

Jenkeissä karttadata oli jo tuolloin avointa ja siellä pääsikin kehittymään monia palveluita, joita ei Suomessa voinut kuvitella, koska data oli suljettua ja kallista hankkia. Hiljattain karttadata on avattu myös Suomessa kaikille ja tilanne parantunut merkittävästi. Pohdin tuolloin paljon sitä kuinka kielteiset vaikutukset tuolla data pihtaamisella oli karttadataan perustuvan liiketoiminnan kehitykseen Suomessa noina vuosina.

 

Geokätköily 17 vuotta sitten

Geokätköily 17 vuotta sitten oli monella tavalla erilaista kuin nykyisin. Ei ollut älypuhelimia, ei geokätköilysovelluksia. Kätköjä etsittiin käsi-GPS-laitteiden ja irtokarttojen avulla. Kätkökuvaukset oli tulostettava mukaan. Mutta entäpä kätkön piilottaminen vuonna 2000? Oliko se kuinka erilaista vai tehtiinkö kätkö samaan tapaan kuin nykyisin eli täyttämällä lomake geocaching.com sivulla. Geocaching.com:han perustettiin 2.9. 2000 eli vain muutama viikko ennen Suomen ensimmäisen kätkön piilottamista.

– En muista tarkkaan, miten kätkö ilmoitettiin tuolloin tai miltä geocaching.com sivusto näytti. Uskoisin, että geocaching.com tai GPS Stash Hunt sivustolla täytyi olla jokin lomake, jolla kätkö ilmoitettiin, koska kätkökuvaus, jonka silloin tein, on edelleen kätkössä sama. GC-koodia kätköllä ei silloin ollut. Se on tullut myöhemmin. Kuvaus on muuten geocaching.comissa alkuperäinen, mutta attribuutit on lisätty myöhemmin. Vuonna 2000 ei attribuuteista ollut vielä tietoakaan.

Kätköpaikalle asetin mm. nauhan puuhun, jotta etsijä tietää olevansa oikealla paikalla. Vanhoilla GPS-laitteilla tarkkuus ei ollut niin hyvä kuin nykyään ja muutenkin paikalle saapuminen oli se juttu, ei niinkään kaivelu maastosta kun on jo GPS-koordinaattien mukaisessa paikassa. Eroosio on syönyt purkin alkuperäisen piilopaikan josta oli tarkat kuvat alkuperäisessä kätkökuvauksessa. Kätkörasia on nykyisin parin metrin päästä alkuperäisestä piilosta, joten kätkökin on kokolailla lähes alkuperäisessä kunnossa.

Entä oliko kätkötarkastajia jo vuonna 2000? Vai tarkastiko kätköä kukaan?

– Ei ollut tarkastajia silloin. Ensimmäisen kerran kun kuulin, että on olemassa kätkötarkastajia, mietin, että voi vitsit, tarviiko sellaisia edes oikeasti olla. Noh, sittemmin on tullut selväksi, että kyllä tarvii.

Sun Gearin ensi löytö tapahtui logien mukaan suurin piirtein 3.1. 2001. Kätköllä vieraillut geokätköilijä ei tarkkaan muista löytöpäivämäärää, koska löydön jälkeen hän piti neljän vuoden tauon kätköilystä. Seuraava kävijä kävi Sun Gearilla toukokuussa 2001. Toinen kävijä myös kuvasi videon etsinnästään, mutta ikävä kyllä geohistoriallisesti merkittävä video on jo kadonnut bittiavaruuteen. Kestikö oikeasti näin kauan ennen kuin ensimmäinen kätköilijä kävi kätköllä?

– Joo se on tosiaan aika mielenkiintoista, että kesti niin kauan ennen kuin kätköllä kävi ensimmäinen vierailija. Tietysti ei tuolloin ollut harrastajia maailmallakaan kuin kourallinen, joten kukapa siellä olisi käynyt. Alkuvaiheessa Sun Gearille ja muillekin kätköille tuli lähinnä ulkomaalaisten loggauksia. Tuohon aikaan kätkölle ei juostu ihan ekana päivänä kuten nykyään.

Totta tosiaan nimimerkki rgylden taitaa olla ensimmäinen suomalainen geokätköilijä, joka kävi Sun Gear -kätköllä ja on löytönsä kirjannut nettiin. rgylden on kirjannut löydön 20.10. 2001 eli yli vuoden piilottamisen jälkeen. Sen sijaan kätkön lokivihko kertoo, että ensimmäinen suomalainen kätköllä vieraillut on nimimerkki “Minna, ulla + Garmin12map” (kts. kuva alla). Toista se on nykyisin, kun kaupungissa ei kätkön julkaisusta kulu kuin muutama minuutti, niin kätkö on jo ensimmäisen kerran löydetty. Suomen seuraavaksi vanhimmat kätköt Pines ja Lakes ovat myös ulkomaalaisten piilottamia. Sen jälkeen Risto Gylden, herra rgylden nimimerkin takaa, ryhtyikin piilottamaan lisää kätköjä Suomeen.

Etsittäviä geokätköjä ei siis tuohon aikaan juuri ollut. Kalle Reunanenkin piti aika pitkän tauon ennen kuin etsi ensimmäisen kätkönsä vuonna 2009.

– Yksinkertaisesti oli muuta tekemistä. Ei ollut kätköjä etsittäväksi, joten ei voinut koukuttua kätköjen etsimiseen. Niin ja olin jo piilottanut kätkön, joten se homma oli tavallaan hoidettu. Kätköjen etsiminen ei ollut oikein se juttu minulle, vaan halusin nähdä käykö kätköpaikalla kukaan ja löytääkö joku piilottamani rasian. Myöhemmin vaimo innostui kätköilystä kovasti ja hänen mukanaan olen käynyt kätköillä ja tuli sitten etsittyä se ensimmäinen kätkökin. Varmaan se oli tuolloin 2009.

Sun Gearia ei piilotettu yksin

17 vuoden aikana Sun Gearia on löydetty yli 2500 kertaa ja se on eräänlainen pyhiinvaelluskohde geokätköilijöille. Siellä on vain jossain kohtaa pakko päästä käymään. Myös monet ulkomailta Suomessa poikkeavat kätköilijät vierailevat Sun Gearilla. Sun Gearillahan saa väritettyä ruudun Jasmer-haasteeseen. Niinpä herää kysymys, onko kätköä tarvinnut huoltaa paljon, vai onko se saanut olla rauhassa ilkivallalta?

– Paljon on tosiaan väkeä käynyt kätköllä. Suuri kiitos ippi-nimimerkille, joka oli mukana myös kätköä piilottamassa vuonna 2000. Ippi on ylläpitänyt kätköä kaikki nämä vuodet. Viimeksi alkukesästä hän kävi vaihtamassa jälleen purkin rikkoutuneen tilalle.

Kätköpaikka, kun on kivikkoa ja joillain vierailijoilla kova kiire, niin tuntuu, että purkki hajoaa useammin kuin ennen. Purkkin vaihtoväli on pienentynyt neljästä vuodesta jopa pariin kertaan vuodessa.

Entä miten on, tuleeko kätkön löytökirjauksia vielä lueskeltua?

– Kaikki kirjaukset tulee kyllä luettua läpi. Kätkökirjaukset ovat yksisuuntaista viestintää, joten lukemisen lisäksi ei niihin ei ole tullut juuri vastailtua. Huoltopyyntöihin reagoimme niin pian kun mahdollista jotta kätkö pysyisi hengissä mahdollisimman pitkään. Kesällä Porvoon mega aiheutti pientä ruuhkaa kätköllä ja löytökirjauksiakin tipahteli Sun Gearillekin kiitettävästi. Kätköilijät olivat selkeästi ottaneet megamatkalleen yhdeksi kohteeksi myös Sun Gearin. Tietysti kätkön ikä tekee siitä houkuttelevan kohteen monille. Ei taida Euroopassa olla kuin 4 vanhempaa aktiivista kätköä. Irlannissa on Euroopan vanhin. Sen lisäksi Hollannissa ja Ruotsissa on vanhemmat kätköt. Tanskan vanhin kätkö on piilotettu samana päivänä kuin Sun Gear.

Jokunen vuosi sitten kätkön lähellä tehtiin hakkuita ja siitä tuli jonkin verran palautetta logeissakin. Itse kätköpaikka onneksi säästyi tällöin. Kätkön lähialueita on myös kaavoitettu, mutta katsoin kaavaa ja mielestäni se ei kätkölle asti ylettynyt. Purkki on sen verran syvällä metsässä, että sinne ei toivottavasti ihan heti rakenneta. Pääkaupunkisetu kasvaa kuitenkin koko ajana ja on olemassa riski, että kätkö jää joku päivä rakennustyömaan alle. Maailma kuitenkin muuttuu yllättävän nopeasti. Purkin kanssa on käynyt hyvä onni ja paikka on saanut olla toistaiseksi rauhassa. Toivotaan, että kätkön maisemat pysyy metsänä vielä pitkään.

Kaikki vähänkään pidempään harrastaneet kätköilijät tietävät Sun Gearin, koska väistämättä jossain kohtaa tulee mieleen pohtia, että mikä onkaan Suomen vanhin kätkö. Miltä tuntuu olla “geojulkkis”?

– No sehän on ihan sattumaa, että juuri minun purkkini oli ensimmäinen. Onhan se kiva, että kätkö on ensimmäisenä saanut huomiota paljon. Kiva nähdä, että ihmiset innostuu tällaisista asioista. Onhan se vähän erikoista, mutta tosi hienoa, että niin moni vaeltaa tekemällemme kätkölle, koska se sattuu olemaan vanhin. Kätkön merkitys tuntuu kasvavan vauhdikkaasti mitä vanhemmaksi se tulee. On myös kiva seurata mitä hulluimpia haasteita mitä kätköilijät keksii mihin tuo Sun Gear pääsee mukaan. Nämä ovat omiaan lisäämään Sun Gearin kaltaisten kätköjen suosiota.

Entäpä mikä on ikimuistoisin kätköilyyn liittyvä muistosi?

– Kyllä se varmaan on Sun Gearin kätkemisen jälkeen tuo kätkön 10 -vuotisjuhlamiitti vuonna 2010. Oli kiva nähdä paikalla todella paljon väkeä ja siitähän tuli lopulta varsin iso tapahtuma, melkein Mega. Miitissä yritimme kerätä tarkoin kaikkien mukana olleiden nimet vihkoon. Osallistujamäärän vinkkelistä ei jäänyt paljosta puuttumaan, että tapahtumasta olisi tullut Suomen ensimmäinen mega. Varmaan tästä jäi jokin kipinä elämään ja jo seuraavana vuonna syntyikin Suomen ensimmäinen mega Tampereelle.

Yleisesti ottaen hienoa kätköilyssä on se, että löytää jänniin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä. Ehkäpä juuri tämä on parasta kätköilyssä. Itse en paljon kätköile, mutta ippi -vaimo on innokas kätköilijä ja välillä tulee lähdettyä mukaan hänen kätköilyretkillensä.

Entä miten on tuleeko vielä kätköiltyä ja seurattua mitä geokätköilymaailmassa tapahtuu?

– Kyllä sitä tulee silloin tällöin poikettua, mutta niitä ei aina tahdo muistaa kirjata tuonne nettiin asti. Geokätköilyuutisia ja juttuja tulee kyllä luettua aamuin ja illoin eli mukana skenessä ollaan vahvasti. Se miten laji ja varsinkin geocaching.com on kehittynyt ei aina miellytä, mutta minkäs teet. Groundspeak Inc:n Järjestelmän suljettu ja yhden totuuden -meininki ei välttämättä ole paras vaihtoehto lajin jatkon menestyksen kannalta. Uskon itse avoimiin ja orgaanisen kehityksen salliviin rakenteisiin.. Mutta onhan niitä paljon hyviäkin juttuja tullut. Esimerkiksi geocache.fi on hienosti tehty ja esimerkiksi kätköjen lataaminen sitä kautta on todella kätevää.

Sun Gearin 10-vuotismiitti oli menestys. Mitenkä on, onko muutaman vuoden kuluttua luvassa suuret 20-vuotisjuhlat?

– Vaikea sanoa. Jos kätkö on hengissä vielä silloin, niin varmaan jotain tehdään. 15-vuotismiittihän järjestettiin minulle rakkaalla Malmin Lentoasemalla. Uskoisin, että 20-vuotismiitti tehdään varmasti, jos kätkö on paikoillaan ja hengissä.

61°23° Tampere -sivusto kiittää Kalle Reunasta haastattelusta ja toivottaa pitkää ikää Suomen vanhimmalle kätkölle.