Aika jatkaa siitä, mihin viime kerralla jäätiin erilaisten rasioiden kätköilyyn soveltuvuuden kanssa. Erilaisia mikrokätköjä on sen verran paljon, että jatkamme niiden parissa. Hyvät kätköpurkit vähentävät kätkönhuoltotarvetta, joten siinä mielessä purkkivalinta on tärkeä. Ja muutenkin jos purkki on hyvä, niin kätkö on siisti ja vierailijoille jää kätköstä parempi kokemus.
Palaamme vielä sarjan päättävässä kolmannessa osassa hieman isompiin kätköpurkkeihin. Jos missasit edellisen osan, niin sehän löytyy täältä. Mutta asiaan!
Berocca-pötkö
Ah, nämä iänikuiset geomehun ™ lähteet. Jaa mikä geomehu? No tietenkin se, mikä muodostuu Berocca-pötkökätköön, kun se saa kosteutta. Berocca-tableteista ylijäävä peltipötkö sopii sinänsä kätköksi hyvin, että se on suhteellisen kestävä. Tosin kyllä kätköilijät saavat peltipötkönkin lommoille. Korkin vesitiiveys ei ole paras mahdollinen, joten geomehun muodostus on mahdollinen. Vaikka vesi pysyisikin purkista pois, on vierailijoille tuoksuelämys taattu, sillä vaikka purkin olisi pessyt kuinka huolellisesti ja piilotettaessa se ei haisisi Berocca-tableteille, niin hetken maastossa oltuaan tuoksu on varma.
Muotonsa puolesta putki on hieman liian pitkä kätköksi ja usein Berocca-tablettipurkit ovatkin täynnä paperin palasia tai paperimössöä, kun logikirja on muhjuuntunut purkin sisälle. Parhaiten Berocca-tablettipurkin kaveriksi toimisi PET-logikirja, joita ei kyllä usein näe näissä tablettipurkeissa. Ehkä Berocca-tablettipurkki on vinkattu sopivaksi kätkörasiaksi niksi-Pirkassa ja siksi on penninvenyttäjien suosiossa. Mene ja tiedä.
Itse en ehkä hajuhaittojen vuoksi tätä käyttäisi geokätkönä. Muutoin purkki on melko toimiva, etenkin jos logi on purkkiin sopivan muotoinen.
Nanopurkki
Nanopurkki ei välttämättä kaikkien mielestä kuulu mikrokätköjen kategoriaan vaan on oma kategoriansa. HQ ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta ole tehnyt tälle omaa kokoluokitustaan, niin sovitaan, että se on mikrokätkö. Usein kyllä nanokätkö on ihan oikein merkattu other -kokoiseksi. Se on hyvä vinkki vierailijoille, että lukekaa kuvaus ja kuvauksessa sitten on ystävällistä mainita, että purkki on nano, ota oma kynä mukaan.
Nanopurkki on vesitiiviydeltään hyvä, eikä kovin usein kastuneita nanokätköjä näe maastossa. On niitäkin toki vastaan tullut, joten mikään hopealuoti-purkkityyppi ei ole. Nanon plussana on se, että pienen kokonsa ansiosta se on helppo saada piilotettua melkeinpä mihin vaan. Toisaalta jos haluaa vaikean kätkön, niin laittaa riippumallin nanopurkin roikkumaan tiheään kuusen tai pensaaseen, niin purkki on todella hankala löytää. Siksi ehkä nanot jakavatkin rankasti mielipiteitä: Jotkut rakastavat niitä ja suuri joukko puolestaan ei voi nanoja sietää.
Tietysti nanojen vihaamiseen liittyy myös se, että niiden logikirjat on piskuisia ja hankalia käsitellä. Etenkin kovalla pakkasella voi hermo mennä suhteellisen nopeasti pienen logikirjan kanssa nyplätessä. Purkit itsessään ovat varsin kestäviä. Ainakaan meille ei ole tullut vastaan tapausta, jossa esim. purkin magneetti olisi irronnut tai purkki muuten olisi mennyt rikki.
Pullonkorkkikätkö
Alunperin kuulin tästä pullonkorkkikätkötyypistä, kun Harjus kävi kätköilemässä Azoreilla. Siellä tyypillinen “nano” purkki oli sellainen, jossa kaksi pullon suuaukkoa (ja korkkia) on liimattu vastakkain. Azoreilla päin tämä kulki nanokätkönä jostain syystä. Niinpä tästä oli Tampereella Cache Culture -kätkökin jonkin aikaa.
Purkista on olemassa myös kaupallinen versio, joka ei edes eBaysta irtoa kovin halvalla. Youtubesta löytyy myös kätevä opasvideo tällaisen tekemiseen itse
Purkki on niin vesitiivis kuin tee-se-itse -henkilö siitä tekee. Yleensä kyllä jos muovipullon suukappaleet sulattaa toisiinsa kunnolla, on vesitiiveys PET-putkilon luokkaa. Purkin kestävyyskin on ihan hyvää luokkaa. Miksi sitten tällaiset haluaisi tehdä, eikä käyttää PET-putkiloa? Purkki on hieman pienempi ja siten voi sulautua paremmin piilopaikkaan kuin kokonainen PET-putkilo. Varmaankin työmääränsä ja melko mitättömän hyödyn vuoksi on tämä purkkimalli jäänyt melko tuntemattomaksi täällä Suomessa.
Magneettinen avainkotelo
Magneettinen avainkotelo on alunpitäen tarkoitettu nimensä mukaisesti vara-avainten kätkemiseen. Purkkia ei ole suunniteltu mitenkään vesitiiviksi, joten jos tällaista aikoo käyttää kätkönä, on syytä valita huolellisesti purkille paikka, johon vesi ei suoraan pääse. Tai sitten suojata logi kastumiselta minigripillä (joskin minigripit tuppaavat hajoamaan). Mitenkään erityisen kestävä magneettinen avainkotelo ei ole, joskaan ei ole sieltä hajoamisaltteimmastakaan päästä. Hyvänä puolena purkissa on magneetit valmiina, joten piilottaminen käy helposti. Suomessa näitä purkkeja on näkynyt hieman vähemmän, mutta esimerkiksi Englannissa kätköillessä näitä on tullut useampikin vastaan.
Metallilevykätkö
Magneettilevykätkö kiinnittyy alustaan kahdella magneetilla ja pitää sisällään yleensä minigripin, jossa on loki. Minigripin sisällä on usein pieni magneetti, jolla pussi ja logikirja kiinnittyvät purkin sisäpintaan. Nerokasta. Usein metallilevykätkön voi piilottaa kovin jästialttiille paikallekin ongelmitta, sillä levyyn ei tietämättömät kiinnitä juuri huomiota. Voimakkaat magneetit takaavat hyvin, että kätkö pysyy paikallaan. Ainoa murhe näiden kanssa on se, että ne tuppaavat hieman vaeltamaan, koska kätköilijät palauttavat ne vähän minne sattuu. Kätköhän on metallisena levynä varsin kestävä. Sisätilavuus tosin on niin pieni, ettei sinne mahdu kynää, joten vierailijalla on oltava se matkassa itsellään.
Metallilevykätkö ei sinänsä ole vesitiivis, mutta monesti piilotuspaikka on sellainen, ettei purkin sisälle ainakaan kerry vettä. Toisaalta minigrip suojaa logia niin kauan kuin vain on ehjä. Ongelma näissä kätköissä onkin, että minigrip usein hajoaa ja magneetti minigripin sisältä katoaa. Hämmästyttävän hyvin se logikirja siellä sisällä silti pysyy. Jos kätköön valitsee vedenkestävän logivihkon, pitäisi huoltotarveattribuutin pysyä loitolla kätköstä melko pitkään. Isoa logikirjaa metallilevykätköön ei toki mahdu, joten suositulla paikalla login vaihtoväli on suhteellisen tiheä.
Magneettilevykätkö
Magneettilevykätkö eroaa metallilevykätköstä siten, ettei magneettilevykätkössä ole tilavuutta juuri laisinkaan. Kyse on siis magneettisesta levystä, jonka toiselle puolelle on liimattu pieni tasku logikirjalle ja toisella puolella on joku kuva, joka yleensä hämää jästejä, kuten “Videovalvonta”, tms. Magneettilevykätkössä logikirja tai paremminkin logipaperi altistuu väkisinkin kosteudelle. Metallin kondesiovesi kastelee login tai sadesäällä vesi todennäköisesti valuu magneetin ja piilotuskohteen välistä ja kastelee paperin. Hyvänä puolena paperi myös usein kuivuu nopeasti. Koska purkkiin ei mahdu muuta kuin logipaperi ja sitäkin usein rajatusti, on tällaisen kätkö huoltoväli aika lyhyt etenkin vilkkaammilla paikoilla. Huonona puolena myös kätköilijöiden täytyy taas tuoda oma kynä mukanaan. Toisaalta magneettilevykätkö on monesti melko hyvin turvassa jästien katseilta, koska vain kätköilijä osaa aavistaa, että paikalla oleva kyltti ei olekaan aito. Joskus tälläkin sivustolla julkaistiin ohje tällaisen kätkön tekemiseen.
Camokivikätkö
Camokivikätkön mukana ei yleensä tule kätköpurkkia. Sellainen sinne kuitenkin sisälle kannattaa laittaa, koska camokivi ei ole mitenkään veden pitävä. Esimerkiksi Bison-kapseli on hyvä valinta camokiven kaveriksi. Camokivi sinänsä suojaa sisällä olevaa purkkia mekaanisilta vaurioilta. En ole koskaan nähnyt camokivikätköä, jonka ulkokuori olisi mennyt rikki. Varsin kestävää tekoa nämä siis ovat. Ainoa mahdollisesti rikki menevä osa on alla oleva muovinen kansi, joka pitää itse kätköpurkin sisällään. Se saattaa hajota vierailijoiden toimesta. Tietysti jos sisälle laittaa vain logikirjan minigrip -pussissa, niin huoltokeikkaa piisaa, sillä minigrip ei todennäköisesti kauan säily ehjänä tai edes suljettuna ja logi näin ollen pääsee kastumaan.
Palatka-kätkö
Palatka-kätköllä tarkoitetaan kätköä, joka on tehty minigrip-pussista ja ilmastointi- eli jeesus- eli roudarinteipistä. Alunpitäen konseptiin vielä kuului magneettinen käyntikortti, joka teipataan pussiin. Sittemmin myös muita magneetteja on käytetty “purkin” kiinnitykseen. Jostain syystä Norjassa tämä tyyli on ollut erityisen suosittu, joskin nykyisin vähenemään päin.
Syynä tämän kätkötyypin vähenemiseen on varmastikin se, että vaikka minigripin teippaa huolella, ei siitä saa kovin kestävää. Kun kätköilijöiden kätöset aukovat pussia, sen suuaukko repeää jossain kohtaa. Mutta jesari kyllä tekee pussikätköstä melko kestävän, joten ei se ihan heti leviä käsiin. Toinen huono puoli Palatka-kätkössä on, että huolimattomat kätköilijät voivat helposti jättää pussin hieman auki, jolloin sinne pääsee vettä (riippuen toki kätkön piilopaikasta). Hyviäkin puolia Palatka-kätkössä on. Sen saa helposti sujautettua melko pieneenkin rakoseen piiloon. Minigrippiin mahtuu yleensä suhteellisen miellyttävän kokoinen logikirja, jota ei tarvitse olla koko ajan vaihtamassa. Hyvänä puolena myös pussiin mahtuvat myös geokolikot toisin kuin mikrokätköihin. Lisäksi varakätköpurkki löytyy aina läheltä, kunhan muistaa täydentää minigrip-varastoa.
Vihdoin saimme käsiteltyä pääosan erilaisista mikrokätköpurkeista. Sarjan päättävässä kolmannessa osassa teemme katsauksen muihin kätköpurkkeihin.