Pyörätuoliattribuutti kätkössä kertoo, että kätkö on saavutettavissa pyörätuolista käsin. Tällöin myös kätkön terrain tulee olla 1. Monesti tavalliselle kätköilijälle tämä hieman vihjaa millaisessa piilossa kätkö mahdollisesti on. Ainakaan se ei ole kovin korkealla. Silloin tällöin on tullut mietittyä, että kuinkahan paljon oikeasti on olemassa geokätköilijöitä, jotka etsivät kätköjä pyörätuolista. Vaikka mekin olemme melko usein osallistuneet miitteihin ja megoihin, niin kertaakaan ei olla vielä törmätty pyörätuolikätköilijään. Tätä asiaa keskusteltiin Harjuksen ja lara83:n kanssa Haapajärven megareissulla. Pyörätuolikätköilijöiden määrän selvittäminen ei ole ihan helppo tehtävä, emmekä siihen tarttuneet. Sen sijaan Harjukselle muistui mieleen, että hän tuntee erään norjalaisen pyörätuolikätköilijän maristuan. Siitähän se ajatus sitten lähti ja ajattelin vähän haastatella häntä siitä millaista on geokätköily pyörätuolilla.
Kätköilyä pyörätuolilla
maristua Block Partyilla Seattlessa vuonna 2015.
Nimimerkki maristua ei ole ollut koko ikäänsä pyörätuolissa vaan hiljalleen siirtyi pyörätuolin käyttäjäksi. Ensimmäisen pyörätuolinsa hän sai 2009 ja tänä päivänä hän liikkuu kodin ulkopuolella käytännössä pelkästään pyörätuolilla. Geokätköilyä maristua on harrastanut vuodesta 2010 eli kaikki hänen 2300 löytöään (kirjotushetkellä) ovat löydetty pyörätuolista käsin. Mutta annetaan maristuan itsensä kertoa, miten hän löysi kätköilyn.
Se oli kesällä 2010, kun istuskelin kotona lueskelemassa skräppäilyfoorumia (scrapbooking). Joku foorumilaisista kertoi, että on ollut pitkästynyt tänä kesänä ja kyseli, mitä muut foorumilaiset ovat tehneet tänä kesänä. Joku vastaajista mainitsi geokätköilyn. En ollut aiemmin kuullut geokätköilystä, joten googlasin mitä se tarkoittaa. Google johti minut geocaching.comiin. Luin koko kesän erilaisia kirjoituksia geokätköilystä, kätköilyn ohjenuorista sekä selvittelin itselleni mitä ovat matkaajat ja miten ne toimivat. Menin Facebookkiin ja kysyin siellä tietäisikö joku onko geokätköily mahdollista pyörätuolista käsin. Eräs ystäväni joka oli myös aloittanut kätköilyn kesällä 2010 vastasi, että kyllä geokätköily onnistuu myös pyörätuolilla. Käytin koko loppukesän geokätköilystä lukemiseen, mutta en mennyt ulos ja etsinyt ensimmäistä kätköäni vielä kesällä.
Syyskuussa 2010 menin Andalusiaan, Espanjaan, lomalle ystäväni kanssa. Kerroin ystävälleni geokätköilystä ja päätimme yrittää etsiä joitakin geokätköjä. Meillä ei ollut älypuhelinta eikä käsi-GPS-laitetta, mutta meillä oli Garminin autonavigaattori. Niinpä ensimmäiset löytämämme geokätköt on etsitty autonavigaattorin avulla. Autonavigaattorilla kätköily ei ollut helppoa, joten päätin, että jos haluaisin nauttia kätköilystä tarvitsisin paremman laitteen. Niinpä ostin Garmin Oregon 550:n ja olemme kätköilleet yhdessä siitä asti.
Kuulostaa siltä, että maristua aloitti kätköilyn kuin kuka tahansa muukin. Ehkä poikkeuksellista oli laaja etukäteisopiskelu lukemisen muodossa. maristuan ensilöytö tapahtui kaverin kanssa, mutta entäpä tyypillinen kätköreissu? Tekeekö pyörätuolikätköilijä reissun yksin vai onko hänellä kaveri mukana, joka voi tarvittaessa avustaa häntä? Tai miten hän suunnittelee kätköilyreissun? Valikoituuko vierailtavien listalle vain pyörätuoliattribuutin omaavia kätköjä vai lähteeköhän rohkeasti yrittämään muitakin kätköjä?
Useimmiten lähden kätkölle ystävän kanssa. Mutta jos ystävälläni ei ole aikaa lähteä kätköilemään, lähden joskus yksinkin kätköille. Kun lähden yksin kätköille, niin ongelma vain on sinä, etten tiedä yletynkö kätköön itse, koska käytän nykyisin pyörätuolia. Tiedän kokemuksesta, että suurin osa T1-geokätköistä, joiden pitäisi olla saavutettavissa pyörätuolista, eivät sitä kuitenkaan ole. Tiedän myös, että osa T1.5 geokätköistä on saavutettavissa pyörätuolista. Yleensä kun päätän, että haen jonkun kätkön, menen geocaching.comiin ja hakutyökalulla suodatan näkyviin vain kaikki T1 ja T1.5 kätköt. Sitten käytän Google Mapsin satelliittinäkymää ja Google Street view:ta päättelemään, onko kätkö saavutettavissa pyörätuolista vai ei. Vaikka valmistaudun näin huolellisesti, niin silti silloin tällöin käy niin, että huomaan nollapisteellä, etten pysty ulottumaan kätköön pyörätuolista. Tai sitten kätkö onkin piilotettu paikkaan, johon ei pääse pyörätuolilla riittävän lähelle, jotta kätköön ulottuisi, vaikka muuten periaatteessa kätkö olisikin saatavissa pyörätuolista.
Selkeästi ei siis ole helppoa tietää, onko kätkö oikeasti pyörätuolista löydettävissä, vaikka attribuutit olisivatkin kohdallaan. Entä miten sitten matkat kätköltä toiselle? Tehdäänkö siirtymät autolla vai julkisilla vai kenties kelaten tuolilla kätköltä toiselle?
Lähden yksinäni kätköille vain, jos ole omassa kotikaupungissani. Yleensä siirryn kätköltä toiselle autolla. Ulkomailla matkustan ystäväni kanssa ja silloin usein käytämme julkista liikennettä päästäksemme kätköille. Joskus myös vuokraamme auton ja käymme kätköillä. Jos kätkölle on pidempi matka siirtyä pyörätuolilla, yleensä käytän autoa. Jos minulla on ystävä mukana, niin sitten julkiset tulevat myös kyseeseen. Minulla on myös sähköinen pyörätuoli, jolla pääsen yhdellä latauksella 30 kilometrin matkan. Tällä pääsisi hyvin pidemmänkin matkan, mutta en ole kyllä koskaan sitä käyttänyt kätköilyyn.
maristua kätköillä Berliinissä
Entäpä sitten talvi? Omissa Handicaching-videoissamme ainakin huomasimme, että talvi vaikeuttaa huomattavasti pyörätuolilla etenemistä. Mitenköhän “ammattilainen” pärjää talvella pyörätuolin kanssa?
Geokätköily talvella on erittäin hankalaa, sillä lumi tekee pyörätuolin käytöstä vaikeampaa. Norjassakin jalkakäytävillä on usein paljon lunta, koska niitä ei aurata kovinkaan usein. Niinpä pyörätuolilla liikkuminen on paljon hankalampaa muutenkin ihan arkirutiineja hoitaessa talvella. Siksipä ehkä en juurikaan geokätköile talvella.
Entä kuinka yleistä on se, että kätkö on luokiteltu väärin: Se ei löydy pyörätuolista vaikka pitäisi tai vice versa?
Norjassa ja Ruotsissa, joissa olen eniten kätköillyt sanoisin, että yksi kymmenestä T1-geokätköstä, jotka olen löytänyt on oikeasti T1-geokätköjä ja saavutettavissa pyörätuolista. En ole nähnyt montaa T1.5-kätköä, jotka ovat saavutettavissa pyörätuolista, joten siihen suuntaan väärä luokitus ei ole kovin yleistä. Jos löydän T1.5-kätkön, jonka pystyn saavuttamaan omasta pyörätuolistani, niin yleensä kerron asiasta löytökirjauksessani, jotta kätkönomistaja saa tiedon, että voisi lisätä pyörätuoliattribuutin kätköönsä ja muuttaa terrainluokitusta, jos hän haluaa.
Entäpä sitten mitä me pyörätuolijästit voisimme oppia pyörätuolikätköiljältä, jotta osaisimme paremmin piilottaa kätköjä, jotka aidosti olisivat pyörätuolista löydettävissä?
Jos kätkö on piilotettu liian ylös tai liian alas, kätköön on mahdoton kurottaa pyörätuolista käsin. Myös jos kätkö on piilotettu liian pitkälle, jonkin kohteen sisälle tai alle, niin se on mahdoton saada kätköä käsiinsä pyörätuolista. Sanotaan, että jos saisin pyörätuolini kätköpaikalla seinän tai puun viereen, jossa on kolo, niin jos kolo on syvä ja kätkö sen perällä, niin on mahdotonta ylettyä kätköön pyörätuolista, ilman että pyörätuoli keikahtaa kumoon sivusuunnassa.
Jotta kätkö olisi pyörätuolilla saavutettavissa, sen tulisi olla vähintään 30 cm korkeudella maasta ja toisaalta maksimissaan 140 cm korkeudella maasta. Kätköntekijä voisi itse miettiä kätköpaikkaansa ja kuvitella itsensä istumaan illallistuolilla kätköpaikalle. Onko kätkö tällöin saavutettavissa vai pitäisi takapuolta nostaa penkistä? Jos takapuolta ei tarvi penkistä nostaa, niin silloin kätkö todennäköisesti on saavutettavissa pyörätuolista.
Lisäksi olisi hyvä katsoa millainen on päällyste on maassa. Jos alue on asfaltoitu, ei ole ongelmaa päästä paikalle pyörätuolilla ja attribuutin voi laittaa huoletta. Jos maasto on nurmikkoa tai jotain muuta, jossa renkaiden pyöriminen on hankalampaa, niin laittaisin suosiolla maastoluokitukseksi 1.5 pyörätuoliattribuutin kera, jos kätkölle on mahdollista päästä pyörätuolilla. Tällöin olisi selkeämpää, että paikalle pääsee pyörätuolilla, mutta kätkölle pääseminen voi olla hankalampaa.
Tarkkana saa siis pyörätuolisaavutettavaa kätköä piilottaessa olla. Lisäksi tämä seikka on kaikkien hyvä muistaa, kun palauttaa pyörätuolikätköä takaisin paikoilleen: ettei vahingossa tule laittaneeksi sitä liian syvälle, korkealle tai matalalle.
maristua Wienissä kätköilemässä.
No entäpä sitten maristuan omat kätköt? Hän on piilottanut yhteensä 16 kätköä, joista 6 on tradeja, 1 virtuaali, 7 miittiä ja 2 mysteeriä. Ovatko kaikki nämä kätköt pyörätuolilla saavutettavia?
Olen piilottanut muutamia geokätköjä itse, mutta kaikki niistä eivät ole pyörätuolilla saavutettavia. Olen jo ihan geokätköilytaipaleeni alkumetreillä oppinut, että on todella vaikeata piilottaa kätkö, joka todella on pyörätuolilla saavutettavissa. Mnulla on yksi kätkö, joka on saavutettavissa pyörätuolista ympäri vuoden ja yksi, joka on saavutettavissa vain, kun lumet ovat sulaneet, koska talvella paikalle aurataan lunta ja kätkön lähistölle kertyy isot kinokset.
maristuan kanssa jutellessa miettii väkisinkin kuinka yleistä on geokätköily pyörätuolissa. En ole itse tavannut Suomessa ketään pyörätuolikätköilijää, joten mitenköhän on, tunteekohan maristua muita pyörätuolikätköilijöitä. Ehkä näin saisi hieman kuvaa, kuinka yleistä pyörätuolikätköily on. Sehän se alkuperäinen pohdiskeluni aihekin taisi olla.
Eventeissä USA:ssa olen tavannut monia geokätköilijöitä, jotka ovat pyörätuolissa. Norjassa tiedän olevan kaksi muutakin pyörätuolikätköilijää. Olen tavannut yhden myös Englannista ja tänä kesänä tapasin yhden saksalaisen pyörätuolikätköilijän. Luulen, että pyörätuolikätköily ei ole kovin yleistä.
No näin olisin itsekin veikannut, että ei pyörätuolikätköily kovin yleistä ole, mutta kiva kuulla, että muutamia kuitenkin löytyy, jotka ovat innostuneet geokätköilystä. Meillähän on tässä blogissa ollut tapana kysyä aina haastateltavilta, että minkälaiset kätköt ovat parhaita. Joten miten on, minkälaisista kätköistä maristua sinä pidät?
Minun täytyy sanoa, että pidän kätköistä, jotka ovat aidosti pyörätuolista saavutettavissa ja jotka ovat oikein luokiteltu geocaching.comissa. Pidän myös vanhoista kätköistä, koska ne aina esittelevät jonkin kivan paikan tai niillä on jokin mahtava tarina kerrottavanaan. Nykyisin kaipaan tuollaisia kätköjä todella paljon. Nykyisin tuntuu vähän siltä, että kätkö on sijoitettu siihen mihin se on, koska siinä sattuu olemaan tilaa yhdelle kätkölle. Kätköllä ei ole tarinaa kerrottavanaan tai eivät esittele mitään erityistä paikkaa.
Aamen. Enpä voisi olla enempää samaa mieltä maristuan kanssa. Hyvät kätköt kertovat tarinan ja/tai esittelevät hyvän paikan. Entäpä sitten mikä on paras kätköilymuisto?
Tämä onkin yllättävän vaikea kysymys. Ehkä sen kuitenkin täytyy olla eräs kätkö, joka on Pohjois-Norjassa. Löysin kätkön kolmen kätköilykaverini kanssa. Kätkölle täytyy mennä jyrkkää mäkeä ylös. Mäki oli nin jyrkkä, että kaverini, joka yleensä työntää minua manuaalisella pyörätuolillani kätkölle, kun olemme reissussa, ei pystynyt työntämään tuoliani ylös, koska se oli vain liian rankkaa. Sanoin, että ei hätää, menkää te loput kätkölle ja minä odotan täällä. Kaksi muuta ystävääni sanoivat, ettei tule kuuloonkaan, sinun on tultava kanssamme kätkölle. Ystäväni sitoivat köyden pyörätuoliin, jotta yksi saattoi vetää ja toinen sitten työnsi tuolia. Tällä tavoin pääsin kuin pääsinkin mäen ylös ja kätkölle asti. Aika unohtumaton kokemus.
Tänä kesänä kävin Berliinissä, Saksassa kaverini kanssa ja olin erittäin yllättynyt ja ilahtunut, että kaikki T1-kätköt, joilla kävimme, olivat oikeasti T1 ja saavutettavissa pyörätuolista. Berliinistä jäi myös mukavat kätköilymuistot siis.
Yhteistyöllä T1 kätkölle.
Joskus T1 kätkökin vaatii ponnisteluja enemmän.
Joskus siis T1-kätkö voi vaatia myös köyttä 🙂 Ei varmasti ihan helpolla tule aina löydöt pyörätuolikätköilijällekään.
Koska kyseessä on norjalainen kätköilijä, en malta olla kysymättä geocaching HQ:n kokeilusta, joka on käynnissä kesän ajan norjalaisilla kätköillä. Norjalaiset voivat “peukuttaa” kätkökirjauksia kahdessa kategoriassa: Great story (mahtava tarina) ja Helpful (avulias loggaus). Oman äänen voi antaa, vaikka molemmissa kategorioissa jokaiselle loggaukselle. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että loggaukset voi järjestää sen mukaan, mikä on koettu avuliaimmaksi tai parhaaksi tarinaksi.
Päätän kysyä maristualta miten norjalaiset kätköilijät ovat suhtautuneet tähän kokeiluun.
Näyttäisi siltä, että ihmiset ovat pitäneet kokeilusta ja ehkä hieman enemmän tarinoita on alkanut näkymään geokätköloggauksissa, kun ihmiset ovat huomanneet, että niitä pääsee äänestämään. Geokätköilijät ovat myös tykänneet siitä, että avuliaita loggauksia on helpompi löytää.
Entä millaisia terveisiä maristua haluaisi lähettää suomalaisille kätköilijöille?
Olisi aivan mahtavaa, jos suomalainen kätköily-yhteisö saisi piilotettua enemmän pyörätuolilöydettäviä kätköjä maastoon. Kun pyörätuolikätköjä on paljon tarjolla, on todennäköisempää, että pyörätuolissa oleva ihminen aloittaa geokätköilyn. Ja me kaikkihan tiedämme, kuinka hieno laji geokätköily on ja kuinka on mukavaa, kun harrastuksen kautta tapaa paljon mahtavia ihmisiä ja saa uusia ystäviä.
Huh, en ole koskaan miettinyt asiaa tuolta kantilta, mutta tuo on kyllä niin totta. Geokätköilyn kautta saa uusia ystäviä ja tapaa paljon hienoja uusia ihmisiä. En malta ollaan haastattelun lopuksi näyttämättä muutamaa tekemäämme Handicaching-videota ja pakko kysyä mitä mieltä maristua videoista on. Alla myös linkit muutamaan Handicaching-videoon.
Anteeksi kauheasti, en voinut muuta kuin nauraa kun katsoin videoita. Kaverilla pyörätuolissa videoissa puuttuu kokonaan tekniikka, jolla työntää itseään eteenpäin. Lisäksi käytetty pyörätuoli on erittäin raskas, eikä ole sen tyyppinen, jota käytettäisiin oikeasti pohjoisissa olosuhteissa. Mutta videoiden tekijät onnistuvat kuitenkin näyttämään katsojalle, että ei ole todellakaan helppoa saavuttaa kätköjä, jotka on piilotettu liian matalalle.
Videoissa ei todellakaan ole realistista se, kuinka kaveri kaatuu tuolilla. Koska oikeasti tuntisit selkeästi, kun tuoli alkaa kaatua ja voit helposti estää sen nojaamalla toiseen suuntaan. Videoista kuitenkin näkee hienosti, kuinka hankalaa on mennä jollakin muulla pinnalla kuin asfaltilla tai kuinka oikeaoppinen pyörätuolikätkö kannattaa piilottaa.
Tuhannet kiitokset maristualle haastattelusta. On varsin avartavaa kuulla, miten kätköily onnistuu pyörätuolista käsin.
Pyörätuoliattribuutti kätkössä kertoo, että kätkö on saavutettavissa pyörätuolista käsin. Tällöin myös kätkön terrain tulee olla 1. Monesti tavalliselle kätköilijälle tämä hieman vihjaa millaisessa piilossa kätkö mahdollisesti on. Ainakaan se ei ole kovin korkealla. Silloin tällöin on tullut mietittyä, että kuinkahan paljon oikeasti on olemassa geokätköilijöitä, jotka etsivät kätköjä pyörätuolista. Vaikka mekin olemme melko usein osallistuneet miitteihin ja megoihin, niin kertaakaan ei olla vielä törmätty pyörätuolikätköilijään. Tätä asiaa keskusteltiin Harjuksen ja lara83:n kanssa Haapajärven megareissulla. Pyörätuolikätköilijöiden määrän selvittäminen ei ole ihan helppo tehtävä, emmekä siihen tarttuneet. Sen sijaan Harjukselle muistui mieleen, että hän tuntee erään norjalaisen pyörätuolikätköilijän maristuan. Siitähän se ajatus sitten lähti ja ajattelin vähän haastatella häntä siitä millaista on geokätköily pyörätuolilla.
Päätän kysyä maristualta miten norjalaiset kätköilijät ovat suhtautuneet tähän kokeiluun.