Kätköilijän varusteet: Varakynä

Kätköilyvarusteista on ollut puhe aiemminkin ja ensimmäisessä postauksessa tästä aiheessa mainitsin, että pakollisiin varusteisiin kuuluu gepsin lisäksi ainoastaan kynä. Jotkut pitävät mukana varagepsiäkin, mutta useammille meistä riittää varakynä.

Monet hankkivat hyvän Ritr- tai Powertank-kynän, joka kulkee mukana kätköilylaukussa tai kätköilyhousujen tai takin taskussa. Mutta silti se kynä tuppaa jäämään silloin tällöin matkasta. Sitten joko improvisoidaan loggaus luonnonantimilla tai otetaan valokuva ja toivotaan, että kätkönomistaja ei ole “tiukkapipoinen”. Mutta koska löydön määritelmä on nimi logissa, niin onhan se mukavaa saada raapustettua nimi vihkoon, niin ei ole kellään valittamista. Tällöin tulee tarpeeseen varakynä. Tai useampi.

Täydellisen varakynän metsästys

Tässä hiljan varakynän tarve tuli selväksi konkreettisesti, kun useammalta kätköltä juoksi takaisin autolle hakemaan kynää, kun varustelaukku ja takki, jonka taskussa kynä aina kulkee oli jäänyt autoon. Alku kesästä ei ollut tätä ongelmaa, kun oli kylmää ja sateista, mutta loppukesästä T-paitakelit vihdoin saapuivat, niin tästä tuli ongelma.

Varakynän pitäisi olla aina mukana. Siis aina. Siinäpä ongelma ratkaistavaksi. Ensimmäisenä tuli mieleen, että haen kassillisen Ikea -kyniä, että niitä varmasti on joka housun taskussa. Mutta Ikea-kynät kestävät kosteutta huonosti ja halkeavat kastuessaan. Housut pitäisi kuitenkin silloin tällöin pestä ja jos kynän ottaisi pois taskusta siksi aikaa, ei sitä kuitenkaan muistaisi laittaa takaisin. Ikea -kynästä myös herkästi katkeaa terä, joten kynän mukana pitäisi aina olla teroitinkin. Niitä ei saa Ikeasta ilmaiseksi. Kolmanneksi Ikea-kynä on kuitenkin sen verran pitkä, että farkkujen taskussa säilytettäessä se kuitenkin sattuisi istuessa. Ja perstaskussa se menisi poikki, kun painoakin on kertynyt. Ei siis hyvä vaihtoehto, vaikka sinänsä lyijäri toimii säässä kuin säässä.

Avaimenperälenkillä varustettu Trek-malli Ritr-kynästä olisi muuten hyvä valinta hinnastaan huolimatta, mutta RitR:n onneton tunari insinööri on suunnitellut kynän niin, että avaimenperälenkki on kynän tupessa kiinni ja kynä on tupessa painamalla kiinni. Vaikka tuon saisi jonnekin roikkumaan, niin kynä voisi pudota hieman kovemmassa menossa helposti. Elävästi palautui mieleen Rimajun kokemus tällaisesta kynästä.

Eräs vuosi joulun jälkeen kollega tuli hymyhuulilla mukaan kätkökierrokselle uuden karhea RitR-kynä takin lenkissä heiluen. Hän esitteli kuinka hieno piirtojälki kynässä on ja kuinka sillä voisi kirjoittaa vaikka kuinka märkään logipaperiin. Kaksi kätköä sillä taidettiinkin kirjata kunnes kolmannen kohdalla kynästä oli jäljellä vain tuppi. Kovasta yrityksestä huolimatta kynää ei hangesta löytynyt kolmannelta eikä toiseltakaan kätköltä. Lisäksi RitR -kynä on hieman liian pitkä, jotta sen saisi avainnippuun mukaan. Joten sitä pitäisi melkeinpä pakosta roikottaa housujen vyölenkistä tai Rimajun epäonniseen tapaan takinlenkistä. Ei ole siis voittajan valinta tämäkään.

Kiinnostukseni kääntyykin lyhyempiin vaihtoehtoihin, joissa avainlenkistä roikkuva tuppi on kierteellä kynässä kiinni. Suomen suosituimmassa kätköilyblogissa oli arpostelu Beta k-kynästä. Blogissa sitä jopa suositeltiin varakynäksi, vaikka jälki olikin vähän hailua. Toinen vaihtoehto olisi kätevä Inka pen. Molemmat vain ovat hieman arvokkaita ja maksavat 15-20 euroa.

Kiinalainen juttu

No päätinpä sitten turvautua Kiinan pojan apuun ja tilasin sieltä sopivan näköisen ja kokoisen retkeilyyn tarkoitetun kynän. Ebaysta tuo löytyi eikä maksanut kuin 5 euroa kotiin kiikutettuna. Tai no postista se piti hakea, kun se tuli kirjattuna kirjeenä. Pari viikkoa kesti toimitus.

Intoa puhkuen paketti auki ja tutkimaan mitä sieltä löytyy. Ensimmäinen yllätys tuli kun paketista tipahti varamustesäiliö. Ai niin semmonenkin tulee tämän mukana. Hyvä juttu. Ehkä tämän voisi sijoittaa lompakkoon, niin sielläkin olisi “varakynä” mukana. Tai ehkä ei sittenkään. Entä jos Kiinan pojan mustesäiliö ei kestä setelinippujen välissä ja alkaa vuotamaan. Aika operaatio olisi putsata kortit ja muut.

Toinen yllätys oli se vinkuna mitä kynä pitää kun sen tupin ruuvaa irti. Sisältä paljastui seuraava yllätys, kun kynän kärjessä oli epämääräistä putua. Joko siitä kierteet irtoo, kävi mielessä? Tarkemmalla tutkimisella ajatus ei ollutkaan niin kaukaa haettu. Nimittäin Kiinalaisten kynän kierteet (se kriittisin osa) oli tehty kyllä alumiinista, mutta kierteet vaikuttivat vähän heikoilta ja kierrettäessä kiinni rohisivat epäilyttävästi.  Ei hyvä. Päätin ruuvata kynän takaisin kiinni. Hetken päästä tajusin, etten kokeillut millaista jälkeä kynästä lähtee, joten päätin ruuvata kynän auki uudestaan.  Taas pääsi kynä yllättämään. Se ruuvautui auki väärästä päästä. A-haa, tällä tavoin mustesäiliö on ajateltu vaihdettavan. Muuten hyvä, mutta ajattelin kirjoittaa kynällä. Ruuvasin keskiosan tiukasti mustesäiliön päähän kiinni, josko kynän saisi sitten ongelmitta auki. Näin kävikin, kunnes parin renklauskerran jälkeen se ruuvautui auki taas väärästä päästä. Huoh. Isompi huokaus pääsi seuraavalla kerralla kun kynä ei auennutkaan vaan oli jotenkin nyrjähtänyt kierteiltään. Hetken renklaamisen jälkeen kynä aukesi ja alkoi toimia. Ehkä uuden karheutta ajattelin ja toivoin, ettei kynä tekisi sitä enää. Ainakaan talvipakkasella.

Positiivisella puolella asiassa oli se, että kynästä jäi jälki paperiin. Varsin siistin näköistä jälkeä olikin ja kynä liukui paperilla mukavasti. Mutta ei tämä silti mikään Powertank -kynä ole.

No kyllä tästä aina nacro -kokoisen purkin saa aikaiseksi jollain tavalla sitten, kun kierre pettää. Siihen asti tämä saa toimittaa varakynän virkaa. Jaa mikä Nacro? No se on jossain maissa käytetty termi purkkikoosta, joka on mikron ja nanon välissä. Suomessa tätä termiä ei jostain syystä ole laajasti käytetty. Mutta takaisin kynään. Koska kyseessä ei ole RitR-tyyppinen kynä, niin pakkasessa kynän muste varmaan hyytyy, mutta ehkä se ei ole ongelma jos on riittävän lyhyt nimimerkki kirjoitettavana ja matkalla purkille tätä pitää lämpimässä taskussa.

Mitä tästä opimme? Kannattaa sijoittaa muutama euro lisää ja suosia suomalaista kauppaa ja tilata joko Inka pen tai Beta k -kynä varakynäksi, kunnes varteen otettava kilpailija ilmaantuu. Kiinalaisesta kynästä ei tullut omaa suosikkia. Katsotaan kuinka kauan se säilyy toimintakykyisenä ja raportoidaan mitä tapahtuu. Vielä kun keksisi mihin sen voisi ripustaa siten että se on aina mukana. Ideoita?