Matkaraportti: Kolmen yön kätköilyreissu Vilnaan

Nusut vieraili Liettuan pääkaupungissa Vilnassa kolmen yön kätköilyreissulla. Hän kirjoitti reissusta matkaraportin, joten olkaapa hyvät.

Matkakuume

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut kätköilyreissusta ulkomailla. Olen matkustellut suhteellisen vähän ja missään nimessä yksin matkailu ei houkutellut. Siksi pyysin ystävääni *kukkaa* matkalle mukaan. Hän sai myös valita matkakohteen, koska minulle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. *kukalta* puuttui Itämeren ympärysmaista enää Liettua, joten matkamme suuntautui Vilnaan. Päädyimme matkustamaan helmikuun alussa, koska siihen löytyi sopivasti yhteistä aikaa ja edulliset lennot. Neljä päivää ja kolme yötä Vilnassa maksoi vähän yli 300 euroa per henkilö (lennot Joensuusta Helsingin kautta Vilnaan ja takaisin 250 e ja hotelli 66 e).

Valmistautumista reissuun

Ennen reissua ratkoimme muutamia mysteereitä valmiiksi. Tosin vanhassa kaupungissa olevat mysteerit tuntuivat hankalilta ja ratkotut levisivät hajalleen vähän kauemmas. Vähän ennen reissua Vilnaan ilmaantui yhdeksän haastekätkön sarja, jossa vaadittiin vain löytömääriä ja kummallakin vaaditut määrät täyttyivät kevyesti. Lupaavasti Vilnassa näytti olevan tradien lisäksi myös muutama kiinnostava multi, pari letteriä ja earthia, iso läjä virtuaaleja ja wherigokin lähitienoilla. Päätimme myös perustaa miitin yhdelle aamulle ja näin tyyppejä oli luvassa mukavat kahdeksan.

Vanhan kaupungin alue

Reissun ehdottomasti parasta antia oli kiertely vanhan kaupungin alueella. Heti aluksi oli syytä käynnistää Vilnius sightseeing -wherigo, joka kierrätti ennen loppupurkkia kuudella keskeisellä nähtävyydellä ja käyntijärjestys oli vapaa. Loppupurkin paikkakin oli kerrassaan kerrassaan upea. Wherigon kohteissa tuli vierailtua ikään kuin kaiken muun ohessa, sillä kaikissa kohteissa oli myös joko virtuaali tai ihan fyysinen kätköpurkki.

Kolmen ristin kukkula auringonlaskun aikaan
Kolmen ristin kukkula auringonlaskun aikaan

Letterin saaminen oli reissun haastavin osuus, sillä vanhan kaupungin letterbox edellytti kahlaamista ja TV-tornin lähellä olevalle letterbox-kätkölle oli puolestaan matkaa aika lailla. Päädyimme lopulta viemään Suomesta tukevia jätesäkkejä mukanamme kahlausta ajatellen ja tällä metodilla homma onnistui jotakuinkin tyydyttävästi.

Vilnasta löytyi astetta työläämpi, mutta sitäkin koukuttavampi multikätkö. Multissa tuli vierailla viidentoista patsaan luona ja soittaa patsaalle  (patsaassa oli QR-koodi, jota osoittamalla sai puhelinsoiton patsaalta) ja näin selvittää numeroita laskukaavaan. Keräsimme tietoja muun kätköilyn lomassa kahtena päivänä ja loppupurkin löytäminen tuntui todella palkitsevalta. Samalla vilnalaiset merkkihenkilöt tulivat tutuksi.

Puhuva patsas Kristijanos Donelaitis
Puhuva patsas Kristijanos Donelaitis

Vanhan kaupungin earthkätköt olivat kohtuullisen selkeitä ratkottavia ja virtuaaleihin riitti pääosin yksi kuva. Vanhasta kaupungista löytyi mukavia tradikätköjä, jotka olivat ihan kiitettävässä kunnossa. Suurin pulma oli täydet logit. Toki joukossa oli myös kadonneita ja hyllyllä olevia purkkeja. Vanhasta kaupungista parhaiten mieleen jäivät lukemattomat koristeelliset kirkot ja kapeat kivetyt kujat.

Gate of Dawn, Vilnan vanha kaupunki
Gate of Dawn, Vilnan vanha kaupunki

Haastekätköillä

Yhtenä päivänä päätimme lähteä pois vanhan kaupungin alueelta haastekätköjen perään ja TV-tornia ihmettelemään. Bussilla pääsi melkoisen lähelle haastekätköjonon alkua, mutta käveltävääkin jäi. Haastepurkkeja oli yhdeksän, noin puolen kilometrin välein sijoiteltuna ison tien varressa. Siispä kävelyä tuli reilusti, etenkin, kun keskivaiheilta haastepurkkeja käännyimme vielä vierailemaan TV-tornilla. Vanhan kaupungin rauhallisuuden ja kauneuden jälkeen kävely ison tien varressa jatkuvassa liikenteen pauhussa tuntui hieman epämukavalta, vaikka tien vierellä jonkinmoiset polut kulkivatkin.

Milestone-haasteet sijoittuivat ison tien varteen
Milestone-haasteet sijoittuivat ison tien varteen

Haastekätköt osoittautuivat haasteellisiksi muutenkin. Kaksi yhdeksästä jäi meiltä saamatta, koska olisivat edellyttäneet puukiipeilyä. Toiseen puuhun olisi ollut vaikea päästäkin, toiseen olisi ehkä päässyt, mutta kätköt olivat T3 maastoluokitukseen nähden korkealla. Matalammat alkupään purkit olivat tuuheisiin mäntyihin piiloteltuja bison-kapseleita tai nanoja, joita sai etsiä hyvän aikaa. Lopussa oli muutama hieman helpompi piilotus.

Pirullinen piilotus
Pirullinen piilotus

TV-tornille poiketessa kävimme katsomassa Joensu birdin ja etsimässä siihen liittyvän mysteerin. Tämä mysteeri oli omasta mielestä koko päivän pelastus. Mysteeri oli lintuaiheinen ja ensimmäisen osan siitä pystyi ratkomaan kotona. Multimaisen mysteerin toinen osuus oli kentällä suoritettava, mutta kohtuullisen näppärästi tehtävä kenttäoloissa. Teema säilyi sekä kätkötoteutuksessa, että mysteerissä lintuteemaisena, joten tästä jäi kiva mieli. Toki oli myös hauska törmätä häivähdykseen Pohjois-Karjalaa kaukana kotoa.

Joensu bird oli päivän piristys
Joensu bird oli päivän piristys

Kätköilyn ohella waymarkeja

Aina silloin tällöin käyn läpi haastekätköjen listaa geocache.fi sivustolla. Siellä on kauan kummitellut kaksi waymarkeihin liittyvää haastetta. Olen näitä waymarkeja muutaman yksittäisen kerännyt, mutta siihenpä se on jäänytkin ja sadan tai kahdensadan waymarkin kerääminen on tuntunut olevan valovuoden mittainen urakka. 

Vilnan reissua suunnitellessa tajusin kuitenkin, että koko vanha kaupunki pullistelee waymarkeja. Siksipä merkkailin kartalle myös waymark-kohteita ja kätköilyn lomassa annoimme kameran laulaa. Ja niinhän siinä kävi, että pari päivää kävelyä vanhassa kaupungissa tuotti saaliiksi parisataa waymarkia. Eli waymarkingia harrastavalle tai waymark-haasteiden suorittamista haluaville Vilna on oikein otollinen kohde. 

Vilnan katedraali, josta saa yhdeltä seisomalta suuren määrän waymarkeja
Vilnan katedraali, josta saa yhdeltä seisomalta suuren määrän waymarkeja

Keliaakikko geokätköilijä

Erityisruokavaliota noudattavalle matkailussa on aina pieni lisäjännitysmomentti. Meistä kumpikin noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. *kukka* oli varannut mukaan lapun, jossa selitettiin gluteenitonta ruokavaliota liettuaksi. TripAdvisor ja keliaakikkojen Facebook-ryhmä auttoivat selvittämään mahdollisia ruokapaikkoja. Hotellin vastaus gluteenittomaan ruokavalioon oli suunnilleen ‘syökää mitä voitte’ ja ‘tuoteselosteita ei ole nähtävillä’. 

Vilnasta löytyy gluteeniton kahvila (Namai be gliuteno), jossa kävimme nauttimassa kahvit ja leivokset. Tarjolla oli harmillisen vähän suolaista purtavaa, mutta ihan makoisat makeat kahvileivät. 

Erinomainen ruokapaikka mielestämme oli Blue Lotus, joka tarjoili thaimaalaista ja intialaista ruokaa. Tarjoilija kaivoi heti ainesosaluettelon esille ja näytti tietävän mistä puhutaan, kun puhutaan gluteenittomasta ruuasta. 

Jurgis ir Dragonas niminen ravintola tarjoili gluteenitonta pitsaa. Tämäkin paikka tuli testattua ja todettua ihan kelvolliseksi. 

Gluteenitonta kahvileipää oli tavallisista kahviloista mahdotonta löytää ja pikaruokaketjutkaan eivät näytä Liettuassa pitävän valikoimassaan gluteenittomia sämpylöitä. 

Kieli ja liikkuminen

Me päädyimme Vilnaan talviaikaan ja arkiviikolla. Monet turistinähtävyydet olivat kiinni ja vanha kaupunki oli rauhallinen, mikä sopi meille loistavasti. Kesäisin Vilnassa on käytettävissä kaupunkipolkupyöriä ja muutkin pyörä- tai skootterivuokraamot ovat toiminnassa. Talvikaudella tällaiset paikat ovat kiinni. Vanhankaupungin alue oli kuitenkin oikein hyvin haltuun otettavissa jalkaisin. Kujat olivat kapeita ja keskellä kapeaa jalkakäytävää oli pylväitä tai hyvin epätasaiset kivetykset ja korkeat kynnykset, joten jalkapelissä oli toisaalta helpointa ja turvallisinta liikkua. 

Vilnassa on oikein mallikkaasti toimiva julkinen liikenne, jossa on käytössä niin busseja kuin johdinautoja. Google-karttojen avulla oli uskomattoman helppo napsauttaa paikkaa, jonne tahtoi päästä ja pian sai tietää minne pysäkille kävellä, minkä numeroinen bussi ottaa ja monenko minuutin päästä kyyti on lähdössä. Hintakaan ei ollut paha, sillä bussimatka Vilnassa maksoi euron ja lippu oikeutti vaihtoon tunnin sisällä. 

Kokemustemme mukaan Vilnassa pärjäsi oikein hyvin englannin kielellä. Etenkin nuoremmat henkilöt puhuivat sujuvaa englantia ja saattoivat heittäytyä juttusille vaikkapa bussissakin. Itselle jäi erilaisista palvelutilanteista hyvä ja ystävällinen vaikutelma. Vilnaa voi suositella pitkän viikonlopun reissukohteeksi geokätköilijälle. Pitkässä viikonlopussa ehtii hienosti koluta vanhankaupungin ja sen kätkötarjonnan. Toki käveltävää kertyy, mutta yksi geokätköilyn hyvistä puolistahan on liikunnan lisääminen.

Jos olet suunnittelemassa omaa reissua Vilnaan, niin tunnelmaan voi virittäytyä vaikka katsomalla vuoden 2017 GIFF-finalisti elokuvan alta.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.