Kätköpaikat – hyvät, pahat ja rumat

Otsikon kysymys nousi esiin, kun RaiiRai kommentoi blogiin ja pohti asiaa. Sinänsä kysymys oli varsin hyvä, sillä vaikka kätkötarkastajilla onkin listattuna kielletyt kätköpaikat, ei se ole kuin yksi osa-alue tästä monitahoisesta asiasta. Niinpä päätin kirjoittaa aiheesta pienen tietopaketin.

Löysin häiritsevän kätkön mitä teen?

Jos olet ns. jästi, etkä piittaa kätköilystä, mutta sinua häiritsee jokin kätkö, joka on piilotettu maillesi tai omistamasi yksityisalueen liepeille, voit ilmoittaa siitä kätkötarkastajille geocache.fi:n lomakkeen avulla. Tietysti toivomme ymmärrystä myös kätköilijöille, mutta toki häiritsevä kätkö on syytä poistaa.

Mitkä ovat kielletyt kätköpaikat?

Kätkötarkastajat listaavat omalla wiki-sivustollaan seuraavat kätköpaikat kielletyiksi

• Ei kätköjä liikennemerkkeihin
• Ei kätköjä maanteiden tie- ja suoja-alueelle
• Ei kätköjä merimerkkeihin
• Ei kätköjä rautatiesilloille, -siltojen rakenteisiin tai niiden alle.

Lista on selkeä ja yksiselitteinen. Tarkastellaanpa ensimmäistä kohtaa tarkemmin. Tieliikennelaki sanoo näin:

“Liikenteen ohjauslaitteeseen tai sen kannattajaan ei saa kiinnittää mitään, mikä ei vastaa tämän laitteen tarkoitusta tai mikä vaikeuttaa liikenteen ohjausta.“

Ja jos joku miettii koskeeko tämä kielto kaikkia liikennemerkkejä vai voisiko esim. moottorikelkkareitillä olevaan merkkiin kuitenkin jotain kiinnittää, niin liikenteen ohjauslaitteita löytyy seuraavista paikoista:

“Tiellä tarkoitetaan yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta”

Eli vastaus on ei. Vain liikennemerkki, joka on unohtunut jonnekin metsän keskelle voisi toimia kätköpaikkana. Mutta miksi sitten kätköjä on myös näissä kohteissa? Jokainen vähänkään pidempään harrastanut kätköilijä on varmasti löytänyt kätkön liikennemerkistä. Syynä on tietenkin se, että aina tämä kielto ei ole ollut suomalaisten kätkötarkastajien tiedossa. En muista minä vuonna se oli, mutta jossain vaiheessa joku kätköilijä sattui kysymään lupaa piilotukselleen liikennemerkissä, eikä virkamies sitä tietenkään voinut antaa. Tässä yhteydessä aiemmin mainitut pykälät tulivat suomalaisten kätkötarkastajien tietoisuuteen ja kätköjen piilottaminen liikennemerkkeihin kiellettiin.

En ainakaan itse ole jäänyt kaipaamaan mahdollisuutta piilottaa liikennemerkkeihin kätköjä. Yleensä niihin piilotetut kätköt olivat varsin vaatimattomia. Toki monesti helposti etsittävissä, mutta eivät tarjonneet suuria elämyksiä.

Silloin tällöin tietysti vieläkin tulee vastaan uusi vastajulkaistu kätkö, joka sijaitsee liikennemerkissä. Se tietysti johtuu siitä, että kätkötarkastajillekin sattuu joskus virheitä. He eivät kuitenkaan kätköjä maastossa tarkasta, vaan pyrkivät arvioimaan kätkökohteen karttojen, ilmakuvien ja katunäkymien perusteella ja välillä heiltä jää huomaamatta, että kätkö saattaisi sijaita liikennemerkissä.

Merimerkit ovat yhtälailla kiellettyjä kätköpaikkoja. Ja kyllä, ne vihreät, punaiset, mustavalkoiset tolpat ja muut sisävesillä, ovat myös “merimerkkejä”, vaikka järvessä sijaitsevatkin.

Kätkö ei ole maanteiden kuningas

Liikennevirasto on kieltänyt geokätköjen piilottamisen maanteiden tie- tai suoja-alueelle. No mikä sitten on maantie? Maantie tarkoittaa valtion eli maan ylläpitämää yleistä tietä, erotukseksi esimerkiksi kunnantiestä, kadusta tai yksityisestä tiestä. Teiden luokittelu ja samalla termin maantie merkitys tielainsäädännössä on vaihdellut eri aikoina. Tällä hetkellä se taitaa olla jotakin seuraavaa: Maantie on sellainen tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä valtio huolehtii. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä.

Mikäs sitten on kiellossa mainittu suoja-alue? Suoja-alue on maakaistale, joka ulottuu 20 metrin etäisyydelle maantien ajoradan tai, jos ajoratoja on useampia, lähimmän ajoradan keskilinjasta. Erityisestä syystä voidaan tiesuunnitelmassa määrätyllä tiellä tai tienosalla osoittaa etäisyys 20 metriä lyhyemmäksi taikka pidentää etäisyyttä enintään 50 metriksi sekä enintään 300 metriksi tiehen kuuluvan varalaskupaikan kohdalla ja pituussuunnassa sen kummastakin päästä 750 metrin etäisyydelle ulottuvalla jatkeella. (Maantielaki, 4 Luku, 44 §).

Tämä onkin jo hankalampi pohtia geokätköilyn kannalta, että mihin se purkin voi laittaa. Voiko se olla tien läheisessä metsässä? Määräyksen mukaan ei, jos purkki on kuitenkin maantien suoja-alueella. Itse tulkitsisin kuitenkin tätä vähän tapauskohtaisesti ja pitäisin purkit pois maanteiden reunoilta, joissa ei puita kasva. Samalla tietysti tämä kohta aiheuttaa sen, että maantiesiltoihin ei voi kätköpurkkeja piilottaa. Siinäkin taas sitten on tulkinnan vara, onko sillan alapuoli, johon pääsee turvallisesti kävellen tällaista suoja-aluetta vai ei. Itse sanoisin, että ei ole.

Maanteiden tapaan, myös rautatiesillat, niiden rakenteet ja alapuolet ovat kiellettyjä kätköpaikkoja. Voisin tähän kyllä itse lisätä vielä sen, että muutenkaan rautatiealueet eivät ole asemalaitureita lukuunottamatta kovin järkeviä kätköpaikkoja. Niillä on kuitenkin liikkuminen on kielletty ja se on rangaistava teko.

Mitkä ovat sallittuja kätköpaikkoja?

Yleisesti ottaen, se mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Kätkön piilottamisessa ei kuitenkaan asia mene ihan näinkään. Katsotaanpa ensin jokamiehen oikeuksia. Ympäristöministeriön “Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella” -julkaisussa jokamiehenoikeuksia on tulkittu geokätköilyn osalta seuraavasti:

“Geokätköjä voi piilottaa ja etsiä siellä missä jokamiehenoikeudella liikkuminen on muutoinkin sallittua.“

“Jokaisella geokätköllä on omistaja, joka vastaa kätköstä. Koska piilotettavat kohteet ovat pieniä, ei kätköjä voida pitää jätelain tarkoittamana roskaamisena.

Maanomistajan ei tarvitse ottaa kätköjä huomioon toiminnassaan, eikä hän vastaa kätköille esimerkiksi metsätöiden yhteydessä koituvista vahingoista. Jos maanomistaja puuttuu kätkörasiaan, sitä tulisi kohdella löytötavarana.

Kätköstä on syytä sopia maanomistajan kanssa, jos kätkön etsimisestä voi aiheutua haittaa tai häiriötä. Sopiminen turvaa myös kätkön pysyvyyden. Jos kätkön etsintä aiheuttaa maaston kulumista, kätkön tekijän tulisi poistaa kätkö.”

Kätkön piilottaminen ei siis tarvitse erikseen lupaa maanomistajan kanssa. Toisaalta maanomistaja voi rikkoa kätkön oman toimintansa johdosta ilman sen kummempaa vastuuta. Toki sitä pitäisi kohdella löytötavarana. Maanomistajan kanssa kätköstä sopiminen kuitenkin takaa, että kätkö saa olla paikallaan ja toisaalta maanomistaja tietää keneen olla yhteydessä, jos kätköstä on haittaa. Itse olen yhden kätköni joutunut arkistoimaan maanomistajan pyynnöstä.

Eli häiriötä aiheuttamaton kätkönpiilotus on sallittua ilman lupaa, mutta jos kätköstä on häiriötä tai maanomistaja toivoo kätkön poistamista, niin silloin on kätkö syytä poistaa. Jos rakentaa jotain hieman isompaa kätköä, voi olla hyvä kysyä lupa varmuudeksi etukäteen, jottei kätkön eteen nähty työ mene hukkaan.

Maanomistajan tiedot saa selville, kun katsoo kansalaisen karttapaikasta kiinteistötunnuksen ja selvittää maanomistajan maanmittauslaitoksen asiakaspalvelusta, vaikkapa sähköpostitse.

Sen sijaan valtion omistamille metsähallituksen hallinnoimille maille ei tarvitse erikseen lupaa. Metsähallitus siis suhtautuu myönteisesti geokätköilyyn sen hallinnoimilla alueilla. Kätköt eivät kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä luonnolle ja muille alueen käyttäjille. Mitään rakenteita, kuten esimerkiksi rakennuksia, siltoja tai opastauluja, ei saa vahingoittaa kätköä piilottaessa. Metsähallitus ei myöskään huomioi kätköjä toiminnassaan eikä vastaa kätköille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista.

Mikä muu vaatii luvan?

No jos normikätkölle on hyvä kysyä lupa, niin milloin luvan kysyminen maanomistajalta on pakollista? Alla listauksena tiivistelmä

• Kansallispuistoihin kätkön piilottaminen
• Luonnonsuojelualueelle kätkön piilottaminen
• Kätkön kiinnittäminen ruuvaamalla
• Reikien teko, porailu
• Linnunpöntön kiinnitys
• Rakennuksiin kätkön piilottaminen
• Yksityisalueet

Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

Kansallispuistoon tai muulle Metsähallituksen hoitamalle luonnonsuojelualueelle piilotettavasta kätköstä täytyy ilmoittaa Metsähallituksen luontopalveluihin. Jos kohde on esitelty Luontoon.fi -palvelussa, löydät yhteystiedot kohteen sivulta. Kaikkien toimipisteiden yhteystiedot löytyvät Metsähallituksen toimipaikkaluettelosta.

Ilmoituksessa tulee olla mukana:

• kätkön GC-koodi
• piilottajan oikea nimi
• yhteystiedot
• kätkön sijainti riittävällä tarkkuudella.

Kätkökuvauksessa ja kätkössä tulee kertoa, että kätkö sijaitsee luonnonsuojelualueella, miten rauhoitusmääräykset vaikuttavat kätkön hakemiseen sekä lisäksi linkki mahdolliselle alueen sivulle Luontoon.fi -palvelussa. Kätköjä ei saa piilottaa luonnonsuojelualueen liikkumisrajoitusosiin.

Muilla luonnonsuojelualueilla sinun tulee selvittää alueen hallinnoija ja pyytää lupa tältä taholta.

Kätkön kiinnittäminen

Jos olet aikeissa ruuvata jotakin piilopaikasta löytyvään rakennukseen, ilmoitustauluun, opastauluun, lintutorniin tai muuhun kohteeseen, niin olisi aina syytä pyytä toiminnalle lupa kohteen omistavalta taholta. Ilmoitustaulujen ja muiden kohteiden kanssa kannattaakin harkita voisiko kätkörasian naamioida käyttämällä paikalle tuotua koverrettua laudan pätkää tai muuta sopivaa esinettä, joka sulautuu kohteeseen. Näin itse ilmoitustauluun ei tarvitse porailla reikiä.

Se mikä saattaa monet yllättää on, että linnunpöntön ripustamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. En usko, että geokätköilyyn tarkoitetut linnunpöntöt tekevät tästä poikkeusta. En ihan helposti löytänyt syytä miksi näin on. Tämä tuntui olevan uutisten ja sivustojen mantra, jota hoettiin ilman lähdettä.

Mutta asiassa on kyse siitä, ettei linnunpöntön kiinnittäminen ole jokamiehen oikeus. Veikkaan, että tässä on taustalla se, että linnunpönttöjen kiinnityskäytännöt ovat kirjavat ja jotkut ovat saattaneet ruuvata tai naulata linnunpöntön puuhun kiinni. Birdlife Suomi suosittelee linnunpöntön kiinnitykseen sinkittyä rautalankaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka linnunpönttökätkön kiinnittäisi maanomistajan luvalla, on rautalankaa syytä käydä vuosittain löysäämässä tai vähintään tarkistamassa, ettei se ole kiristynyt liikaa, jottei puu saa vaurioita kiinnitysmekanismista. Birdlife Suomi sanoo, että nauloja ei tule käyttää, koska se aiheuttaa ongelmia sahureille ja muovinaru taas selluteollisuudelle.

Rakennusten läheisyys

Jos kätkön piilottaa rakennuksen välittömään läheisyyteen, vaikkapa räystäspellin alle, olisi mielestäni tähän toimintaan hyvä kysyä lupa rakennuksen omistajalta. Kätköilijöillä on paha tapa väännellä peltejä auki purkkia etsiessään, niin kiinteistönomistaja tietää sitten kehen olla yhteydessä jos jotakin käy. Luvan saamisen mainitseminen kätkökuvauksessa antaa myös mielenrauhaa etsijälle, koska tietää, että kätkö on piilotettu luvan kanssa. Yleensä kiinteistönomistajat ovat olleet suopeita kätköjä kohtaan oman kokemukseni perusteella. Esimerkiksi omaan Tampereen Taidemuseon kätköön sain aikanaan luvan lähettämällä viestiä museonhenkilökunnalle. Sieltä ensin muutaman sähköpostin kautta päädyin oikean henkilön kanssa keskusteluihin ja sovimme kätköpaikan yhdessä, jotta siitä ei ole häiriötä ja toisaalta videovalvotussa kohteessa tietävät, että jos paikalla pyörii epäilyttävää porukkaa, ne ovat todennäköisesti kätköilijöitä.

Yksityisalueet

On sanomattakin selvää, että yksityisalueille ei tule kätköä piilottaa. Ei kenenkään toisen pihaan tai jonkin järjestön saunamökin pihalle, jne. Ja vaikka tämä on sanomattakin selvää, on se silti hyvä nostaa tässäkin esiin. Tietysti omalle yksityisalueelleen saa piilottaa kätkön, jos on sinut sen kanssa, että porukkaa lappaa omassa pihapiirissä. Tällöin tietysti on hyvä laittaa kätköön “Front yard/private residence” -attribuutti, jotta etsijätkin ymmärtävät, että tällä kertaa on ok mennä toisen pihaan. Tämän lisäksi kätkökuvaukseen olisi hyvä laittaa maininta, että kätkö on yksityisalueella ja sille on lupa. Lisäksi voi kertoa, mistä pihasta on kysymys, etteivät kätköilijät löydy huonon satelliittikelin saattelemina naapurin pihasta.

Ei kielletty, mutta hyvä käyttää harkintaa

Sitten on vielä sallittuja piilopaikkoja, joiden suhteen käyttäisin harkintaa. Nämä olen tiivistetysti listannut alle

• Patsaat/muistomerkit
• Leikkipuistot
• Päiväkotien pihat / koulujen pihat ja välittömät lähialueet
• Sotilasalueiden lähimaastot
• Yksityisalueiden välitön läheisyys

Patsaat ja muistomerkit

Patsaat ja muistomerkit ovat oivallisia kätkötettäviä kohteita. Niiden lähistölle purkin piilottamisessa ei ole mitään pahaa, vaan se on jopa suotavaa toimintaa. Sen sijaan itse patsaaseen tai muistomerkkiin purkin kiinnittäminen on joskus arveluttavaa. Kätköllä vierailijat, kun eivät tiedä missä purkki on, niin saattavat hölmöinä lähteä kiipeilemään patsaaseen tai muistomerkkiin ja aiheuttaa kohteelle vaurioita.

Samoin, jos räystäspeltejä venytellään irti kätköä etsiessä, niin voi käydä myös herkempien patsaiden ja muistomerkkien kanssa. Kätkön löytämisen himo on yllättävän vahva ja siinä saa etsijä monesti supervoimia. Ja vaikka yksittäinen etsijä ei toimillaan vahinkoa aiheuttaisi, niin sadat vierailijat voivat jo aiheuttaa jäljen. Tietysti kätkö voi löytää varsin hyvänkin piilopaikan patsaasta tai muistomerkistä eli tämä riippuu paljon kohteesta. Jos kätkö on patsaassa / muistomerkissä voi olla hyvä lisätä kätkökuvaukseen melko spoilaavakin vinkki, jotta etsijät tietävät mistä hakea.

Yksi esimerkki Suomesta, missä päädyttiin lehtiotsikoihin asti oli Keinuja -kätkön tapaus Jyväskylässä. Tarkemmin tuosta voi lukea tästä aiemmasta kirjoituksesta, joka myös sivuaa aihetta, mihin kätkön voi piilottaa.

Leikkipuistot, päiväkodit ja koulut

Leikkipuistot eivät varsinaisesti ole kiellettyjä kätkönpiilotuskohteita. Itse asiassa lapsiperheille onkin varmasti kovin mieluista, että kätkö sijaitsee leikkipuistossa, koska tällöin voivat käydä lapset leikkimässä ja leikkien ohessa etsitään yksi kätkökin.

Toisaalta jästilapsiperheiden hymy voi hyytyä siinä vaiheessa, kun keski-ikäinen mieshenkilö pyörii leikkialueella lasten seassa kätköä etsien puoli tuntia. Äkkiä tulee mieleen jotain ihan muuta kuin mistä oikeasti on kysymys. Siksi leikkipuiston leikkitelineet eivät ehkä ole paras piilotuspaikka. Toisaalta myös kätkö ei todennäköisesti säily paikoillaan kovin kauaa, sillä lapset ovat luonnostaan uteliaita ja löytävät pienimmätkin kummastuksen aiheet ja kätkö helposti paljastuu heille ja sitä myötä katoaa leikkeihin.

Leikkipuistojen reuna-alue on jo hieman parempi piilotuspaikka, sillä siellä kätkö säilyy todennäköisemmin, eikä vierailija niin paljon herätä kummastusta. Mutta kyllä se tietysti taas niin on, että jos leikkipuiston reunoilla joku hiiviskelee ja pälyilee huomaako leikkipuiston väki häntä, niin kyllä se todella epäilyttävää toimintaa ulkopuolisen silmiin on.

Oikeastaan samat asiat pätevät päiväkoteihin ja kouluihin. Niiden piha-alueelle en piilottaisi mitään, koska on todennäköistä, että purkki katoaa melko nopeasti ja toistuvasti. Reuna-alueet taas ovat ongelmallisia siitä syystä, että omituiset hiipparit (=geokätköilijät) herättävät varmasti kummaksuntaa ja epäilyä.

Yksityisalueiden välitön läheisyys

Jos yksityisalueet olivat luvanvaraista piilotusaluetta, niin niiden välittömään läheisyyteen purkin piilottaminen vaatii kyllä yhtälailla harkintaa. Jos kesällä julkaisee kätkön jonkun talon takapihan jatkeena olevaan metsikköön, voi kätkö säilyä siinä valoisan ajan hyvinkin. Kun sitten pimeä aika jälleen syksyllä koittaa ja kätköilijät kirmaavat joskus hyvinkin myöhään illalla kohteelle tuhansien lumenien taskulamput pimeyttä halkoen, niin voit olla varma, että lähitalojen asukkaat kiinnittävät huomiota vieraisiin. Ja tuskin siellä olohuoneen lämmössä ajatellaan, että jaa kätköilijöitähän nuo varmasti ovat, vaan kyllä se ensimmäinen ajatus on, että siellä on varkaita tai muita rikollisia hämärissä puuhissaan. Vaikka tuo porukka kyllä ehkä osaisi olla taskulamppua käyttämättäkin.

Piilottamalla kätkön yksityisalueen läheisyyteen on helppo päätyä myös lehtien palstoille, koska ihmiset ovat todella herkkiä tämänkaltaiselle häiriölle lähiympäristössään. Alla esimerkki Helsingin sanomien mielipidepalstalta tammikuussa 2015. Kirjoittelun seurauksena kyseessä ollut kätkö poistettiin.

On todella helppoa ajaa omakotiasuja hulluksi. Piilota geokätkö asujan aitaan. Meille joku onneton taapertaja teki niin joulukuun lopulla. Nyt ei ole mitään mahdollisuutta estää ihmisiä kävelemästä pihallamme etsimässä kätköä. Vihje kätköpaikkaan kun on laadittu siten, että kätkön löytääkseen pitää tulla tontillemme. Kätkön poistaminen ei auta mitään, sillä pöllöt jatkavat edelleen etsimistään.

Ei yhtä oikeaa tapaa

Asiasta tekee hankalan ja monitulkintaisen se, että ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia tässäkään asiassa. On selkeitä kiellettyjä paikkoja, on luvanvaraisia asioita ja asioita, jotka on sallittuja, mutta joissa kannattaa käyttää harkintaa. Se mikä toimii yhdessä paikassa ei välttämättä toimi toisessa. Hyvä ohjenuora on ajatella kätköpiilotusta vierailijan kannalta. Miltä hänestä tuntuu, miten hän toimii kätköpaikalla, minkälaisia asioita voi tapahtua – mieti myös niitä tapauksia, mitä et itse tekisi, koska joku muu kuitenkin toimii niin. Mieti eri vuorokauden- ja vuodenaikoja ja miten ne vaikuttavat kätköilijöiden toimintaan kohteella.

Mukavia kätkönpiilotushetkiä. Kohta taas päästään uusille kätköille, kun koronarajoitukset poistuvat kätkönjulkaisusta 1.6. 2020.