Arvio: Geoetsivät ja revontulten salaisuus

Tarkistimme Geoetsivät-kirjasarjan 6 vuotta sitten, kun kirjasarjan 6. osaa oltiin juuri julkaisemassa. Haastattelimme tuolloin myös kirjasarjan kirjoittajaa Johanna Hulkkoa. Nyt kirjasarja on ehtinyt jo 12. osaansa, kun uusin Geoetsivät ja revontulten salaisuus julkaistiin alkusyksystä. Tarkistimme vieläkö Geoetsivät jaksaa viihdyttää useamman osan jälkeenkin.

Geoetsivät

Geoetsivät-kirjoissa seikkailevat alakoululaiset lapset Raparperi, Emmi, Salli, Petteri ja Pasi-Antero, jotka muodostavat geoetsivät-ryhmän. Kirjan päähenkilö on Raparperi ja tämän perhe eli Pekka ja isä.

Revontulten salaisuudessa ollaan joulunvietossa Lapin lomakohteessa. Raparperi, Pekka ja isä olivat saaneet kutsun Pekan sedältä joulun viettoon. Kummasti muillakin geoetsivillä on asiaa Lapin suuntaan ja pian taas seikkaillaan yhdessä. Mökkikylässä, jossa aikaa vietetään, on luvassa perinteinen lumiveistoskisa. Veistoskisassa kuitenkin tapahtuu vilunkipeliä ja geotsivillä on taas mysteeri selvitettävänään. Tietysti Lapin reissulla myös geokätköillään.

Geoetsivät ovat varttuneet kirjasarjan aikana ja viimeisimmissä kirjoissa on Raparperillä ollut jo pieniä ihastuksia. Edelleen kuitenkin välillä ihmetellään aikuisten maailmaa, jossa revontulihälytyksiä antavan sovelluksen perässä herätään keskellä yötä touhottamaan taivaan valoilmiöistä. Toisaalta geoetsivien maailmassa alkaa nousta myös huoli vakavimmista teemoista kuten ympäristöstä. Tätä tuodaan ilmi, kun Raparperi pohtii valosaasteen määrää ja millainen vaikutus valoilla on luontoon sekä kun pohditaan miten uudenvuoden raketit voisi korvata, kun raketeissa on luonnolle haitallisia kemikaaleja.

Sanapeliä ja lumiveistoksia

Luimme kirjan meidän 6-vuotiaan minikätköilijämme kanssa. Ehdottomasti isoimmat naurunhörähdykset minikätköilijältä lähti kohdassa, jossa pelataan sanapeliä. Se osui nauruhermoon sopivasti. Myös lumikenkäily ja kaakaon juonti jäi pienelle kätköilijälle mieleen. Jännittävintä puolestaan oli lumiveistoskilpailu ja se, kun geoetsivät selvittivät kuka oli syypää kisan pilaamiseen.

Varsinainen kohde ryhmä kirjalle on ehkä hieman vanhemmat lapset, jotka osaavat jo itse lukea, mutta hienosti eskari-ikäinenkin jaksoi kuunnella kirjan vanhemman lukemana. Itseasiassa kirjan loppuessa kommentti oli, että voitaisiinko lukea joku toinenkin geoetsivät-seikkailu.

Kirjan teksti isoa, joten sitä on helppo lukea. Myös vaikeimpia termejä on selkeästi vältelty ja monesti geoetsivät onkin lyhennetty muotoon etsivät. Kirjassa on myös muutamia Jari Paanasen piirtämiä kuvia ryydittämässä seikkailua. Sen verran ne tuntuivat meidän minikätköilijää kiehtovan, että niitä olisi voinut olla hieman enemmänkin.

Yhteenveto

Geoetsivät on edelleen iskussa. Kirja viihdyttää aikuista lukijaa yhtälailla kun lastakin. Ehkä alkupään kirjojen mainio iloittelu aikuisten maailman kummallisuuksilla on vähän jäänyt pienempään rooliin ja keskitytään enemmän juoneen ja tunnelman kuvaamiseen.

Geokätköily on kirjassa kuvattu tarkasti ja viimeistä piirtoa myöten oikein. Geokätköilylasit nokalla voisi todeta, että kätköilyä voisi kirjassa olla enemmänkin, sillä vain muutamassa kirjan luvussa etsitään kätkö, mutta toisaalta ratkaisu on juuri oikea. Itse odotin jonkinlaista viittausta Lapin GeoTouriin, mutta sitä ei tullut. Tosin eivät Geoetsivät siellä päin seikkailleetkaan.

Kirja oli jälleen viihdyttävä pläjäys ja minikätköilijäkin oli siitä haltioissaan. Pitääpä lukea hälle sarjan aiemmatkin osat. Edelleen suosittelemme kirjasarjaa kaikenikäisille lukijoille.

p.s. palataan geoetsivät-teemaan piakkoin: järjestämme arvonnan jossa voit voittaa Geoetsivät ja revontulten salaisuus -kirjan omaksi.