Kirja-arvio: Yllätyslöytöjä

Kesällä 2022 Kiven Allan valikoimiin putkahti uusi geokätköilyaiheinen romaani: Yllätyslöytöjä. Kovin usein kätköilyiaiheisia romaaneja ei tule, niin toki tartuimme tähän uuteen teokseen ja lukaisimme sen läpi ajatuksena kirjoittaa siitä pieni arvio. Ja tässä se nyt on.

Yllätyslöytöjä

Geokätköilyteemaisia kirjoja ei ole ihan liiaksi asti. Toki varmasti tunnetuin on Johanna Hulkon Geoetsivät -lastenkirjasarja, jonka uusin osa Rosvopäällikön aarre on vielä arvioimatta tässä blogissa. Edellinen osa Revontulten salaisuus tulikin arvioitua aiemmin. Geoetsivien lisäksi Johanna Hulkon kirjassa Kätketyt geokätköillään. Myös Ursula Poznanskin kirjassa Vii5i on geokätköily mukana, mutta kirja taitaa olla enemmän jännäri kuin geokätköilyä keskeisessä osassa kuvaava teos.

Niinpä, kun Kiven Alla -verkkokaupan valikoimiin tuli uusi kirja, se oli kiintoisa tapaus. Hinta 24.90€ ei ollut ihan halpa kirjasta, jonka sisällöstä ja tasosta ei ollut mitään tietoa. Kirjasta ei ole netistä liioin kirjoitettu. Kirjailijan nimi on Kari Mots, jolla ei myöskään löydy mitään netistä. Nokkelampi hoksaa, että nimi on keksitty ja viittaa ehkä Motskariin, joka puolestaan on kätköilijänimimerkki. Kirja on julkaistu omakustanteena.

Eelis ja mikroateria

Tarina alkaa, kun kirjan päähahmo Eelis löytää geokätköilyreissulla hiljan tehdyn pankkiryöstön saaliin. Siitä alkaa saaliin vaiherikas “matka”. Eelis joutuu täpäriin tilanteisiin ja tutustuu uusin ihmisiin. Seikkailun ohessa tutustutaan MOBO-suunnistukseen ja metallinetsintään. Entinen naisystävä, Leena, ei kätköilystä välitä ja ehkä siitä syystä on entinen, vaikka muuten on vielä kovasti kiinnostunut Eeliksen seurasta.

Leena tuntuu soittavan aina väärään aikaan ja ärsyttävän (välillä ihan syyttäkin) Eelistä. Eeliksen elämä vaikuttaa vähän yksinäiseltä. Töitä tehdään, kätköillään ja välillä syödään mikrolämmitettyä sapuskaa. Kirjan kerronnassa nälkäelementti toistuu kyllästymiseen asti. Sinänsä onnistunutta arjen kuvausta, mutta jos tarkoitus on kirjaa lukiessa päästä hieman arjesta irti, niin ei välttämättä se toimivin tapa. Ainakaan tässä määrin.

Kirjoittaja kuvaa hahmojensa ajatuksia minä-muodossa siellä täällä ja monesti minä-kertoja minä vaihtuu nopeastikin hahmosta toiseen. Valitettavasti hahmojen minät tuntuvat kaikki ajattelevan kovin samalla tavalla ja erilaisiin ajatusmalleihin ei pääse siksi kovin syvälle pureutumaan. Keinon avulla kirjoittaja kuitenkin pystyy kertomaan hahmojen motiiveista ja päättelyketjuista.

Hauskinta kirjassa on erilaiset sattumukset, ”yllätyslöydöt”, joita etenkin kirjan alkupuolella sattuu lukuisia. Kirjan loppupuolella yllätyslöytöjä sattuu vähemmän ja kirja muuttuu puuduttavammaksi, koska huumori vähenee ja tarinan maaliin saattaminen vaihtuu keskiöön. Ja lopulta kuitenkin kirja jää vähän kesken. Tarina kyllä saa päätöksen, mutta sellaista tietynlaista lopetusta tarinalle jäi vähän kaipaamaan.

Kirjoitusvihreitä

Kun kirjaa aloittaa lukemaan, huomio väistämättä kiinnittyy kirjoitusvirheiden lukuisaan määrään. Tiedän kuinka ankealta tuntuu, kun on kirjoittanut elämänsä blogauksen ja ainoa palaute mitä saat on, että yksi pilkku puuttui. Monesti haluaisi ihmisten keskittyvän sisältöön kieliasun sijasta. Mutta kieliasulla on kuitenkin merkitystä. Ja Yllätyslöytöjen tapauksessa kysymys ei ole yksittäisestä pilkkuvirheestä vaan pilkut ja yhdyssanat ovat tosi usein pielessä ja lisäksi myös ihan typoja tekstistä löytyy. Oikoluku tekstieditorissa olisi saanut osan karsittua ja kirja olisi hyötynyt ihan ammattimaisen copywriterin kädenjäljestä, mutta toki omakustanteena se olisi voinut olla vähän turhan kallista. Ehkä joku kätköilijä olisi voinut toimia vapaaehtoisena? Ja kirjan kannen mukaan kyseessä on neljäs painos, jota rohkenen vahvasti epäillä. Ja jos kyseessä olisi neljäs painos, niin kuinka paljon niitä virheitä olisikaan siinä ihka ensimmäisessä painoksessa?

Joko kirjan loppua kohden tekstin laatu paranee tai sitten vain turruin virheille. Tai sitten se voi olla yhdistelmä näitä kahta. Ehkä se on osittain myös kirjoittajan tyyli, että asiat ei ole hiottuja. Joka tapauksessa kirjalta, joka maksaa tavallisen kirjan verran, odotin hieman enemmän.

Kerronnassa myös tosi vähän on kuvauksellisia elementtejä. Hahmoja ei juuri kuvailla, vaan keskitytään toimintaan. Tämä jättää hahmot ohuiksi ja hieman etäisiksi. Tarina vihjaa, että Eelis mahdollisesti ihastuu Elenaan kirjan loppupuolella, mutta tämä jätetään täysin kuvaamatta. Eelis vain yhtäkkiä rupeaa auttamaan naista. Tarkemmalla kuvauksella tässä olisi voinut syventää Eeliksen hahmoa ja kuvailla suhdetta Leenaan ja Elenaan ja mikä teki Elenasta kiinnostavamman Eeliksen silmissä.

Geoklassikko?

Valitettavasti Yllätyslöytöjä -kirjasta ei tule uutta klassikkoteosta. Tarjonnan niukkuus tekee siitä kiinnostavan tapauksen. Muutoin tarina on aika suoraviivainen seikkailu/rikostarina muutamilla hauskoilla yhteensattumuksilla ryyditettynä. Kerronta on melko naiivia ja hahmojen kuvaus jättää toivomisen varaan. Silti kirjan lukaisee läpi, koska suomenkielistä geokätköilyä hyödyntävää kirjallisuutta ei ole liioin tarjolla. Geokätköilyyn liittyvät asiat kirjassa ovat kohdallaan ja ei tarvi jännittää, milloin seuraavassa lauseessa puhutaan geokätkennästä tai geocatchingistä.