Sain yhteydenoton valveutuneelta kätköilijältä, joka oli käynyt vuonna 2003 piilotetulla Seitseminen National Park -kätköllä (GCG61F) Seitsemisen luonnonpuistossa. Kätkö on huonossa kunnossa ja kaipaisi huoltoa. Olisi sääli jos 20 vuotta vanha kätkö päätyisi arkistoon. Kysymys kuului voisiko asialle tehdä jotakin?
Valitettavasti tilanteessa ei ole kovin paljon tehtävissä, sillä kätkönpiilottaja ei ole ollut hetkeen aktiivinen. Geocaching.com profiilisivun mukaan kätkönomistaja on viimeksi vieraillut geocaching.com -sivustolla 3 vuotta sitten. Tämä ei tietysti ole ihan koko totuus, sillä mikäli käyttäjä käyttää mobiilisovellusta kätköilyyn tuo “last visited” päivämäärä ei muutu.
Olettaen, että kätkönomistaja ei ole aktiivinen ja ei vastaa sivuston kautta lähetettyihin sähköposteihin tai viesteihin, ei kätkön adoptointi onnistu. Tietysti aina voi tarkistaa vielä geocache.fi:n tarjoaman geokätköilijöiden puhelinluettelon, mutta sekään ei varmasti vuosiin ole sisältänyt kuin murto-osan kätköilijöistä ja eipä siellä kaikkia vanhojakaan kätköilijöitä ole. Yhtä kaikki, jos kätkönomistajaa ei tavoiteta ei kätkön adoptointi onnistu. Mitä muita vaihtoehtoja jää jäljelle?
Periaatteessa geokätköily-yhteisö tai jokin yksittäinen nimimerkki voisi ottaa kätkön huollon vastuulleen. Mikäänhän ei estä huoltamasta kätköä esim. samalla kuin siellä vierailee. Tämä on siellä kuuluisalla harmaalla alueella ja osa kätkönomistajista ei voi sietää, että heidän kätköjään huolletaan ja esim. kätkörasia vaihdettaisiin toiseen. Tai joskus logikirjakin voi olla kynnyskysymys. Eli jos huoltaa ilman lupaa saattaa astua kätkönomistajan varpaille. Toisaalta jos kätkönomistaja ei ole vuosiin ollut aktiivinen, niin onko tällä väliä? Luultavasti ei.
Jos tällaisen hylätyn purkin huoltaisi kuntoon, niin sekään ei ole ongelmatonta. Kätkökuvauksesta ei saada huoltotarveattribuuttia poistettua, joten kätkön tilanne geocaching.comissa ei parane huollon myötä. Toisaalta alussa mainitun kätkön tapauksessa yhteydenottajan mukaan kätkön paikka on huono ja osaltaan lisää kätkön huoltotarvetta. Niinpä varmasti olisi järkevää siirtää kätköä. Sekään ei kuitenkaan onnistu ellei kätköä saada adoptoitua. Kätkötarkastajakaan ei lähde siirtämään kätköä omistajan puolesta – ja hyvä niin. En haluaisi, että kätkötarkastaja omia kätköjänikään siirtelee vierailijoiden toiveiden mukaan.
Siispä kätköllä tulee olla omistaja, joka vastaa siitä mitä kätkölle käy. Niinpä olisikin tärkeää, että jos oma innostus lajiin hiipuu ja haluaa nähdä kätköjensä säilyvän myös seuraaville kätköilijä sukupolville olisi syytä antaa ne adoptioon ennen kuin innostus kokonaan hiipuu.
Toki innostuksen hiipumiseen voi olla monia selityksiä. Mietitäänpä vaikka mielikuvitusleikkinä, että jos kätkön piilottaja on ollut 2003 kätkön piilotushetkellä 58-vuotias. Se tarkottaisi, että tällä hetkellä kätkön piilottaja olisi jo 78-vuotias. Vaikka on monia vetreitä 80-vuotiaita, niin voihan olla, että tuossa iässä tulee jo kaikenlaista kremppaa ja kätkön kunnossapito ei fyysisestä kunnosta johtuen ole mahdollista.
Niinpä monesti tällaisessa tapauksessa kätkön vääjämätön kohtalo on arkistointi ennemmin tai myöhemmin. Harmittava juttu tietenkin, kun vanha kätkö menee arkistoon. Toisaalta, jos se paikka ei ollut huolella valittu ja purkki kastuu sijainnista johtuen, niin kannattaako huonokuntoista kätköä säästää vain tilastojen takia?
Seitsemisen kätkön osalta tilanne on se, että omistaja ei ole aktiivinen ja kätkö kaipaisi huoltoa. Jos joku tuolla päin liikkuu, niin ottakaa toki huoltotarvikkeet matkaan, mutta käytännössä vaikuttaa siltä, että kätkö on jätetty oman onnen nojaan ja arkisto kutsuu ennen pitkää. Toisaalta jos Cezeta man tai joku hänen tuttunsa sattuu tämän jutun lukemaan, niin jos oma innostus on hiipunut, niin laitetaan adoptoiden kätkö, jollekin innokkaammalle.