Onkikätkön terrain-luokitus

Tasaisin aikavälein tuntuu ihmetystä herättävän geokätköjen maasto- ja miksei vaikeusluokituksetkin. Etenkin pohdinnoissa usein on kätkö, joka on esimerkiksi korkealla puussa, mutta on sieltä poimittavissa vaikkapa ongen avulla. Tällaisessa kätkössä kätkölijän jalat pysyvät tukevasti maankamaralla, eikä ole kovin kummoinenkaan fyysinen suoritus onkia kätkö puusta. Toki hassun näköinen suoritus se ulkopuolisten mielestä saattaa olla. Perehdytäänpä vähän siis tähän teemaan.

Ohjeet ristiriidassa käytännön kanssa

Onkikätköjen maastoluokitukset nousivat viimeksi puheenaiheeksi, kun Geocaching HQ:n blogissa kysy Signalilta -palstalla kysyttiin mikä on oikea maastoluokitus kätkölle, joka on puussa, joka on liian ohut kiivettäväksi ja kätkön saa ongella alas. HQ:n vastaus oli seuraavanlainen:

Great question! The difficulty rating for a geocache typically represents the effort needed to solve and find the cache and logbook at the coordinates. The terrain rating represents the physical effort needed to arrive at coordinates. If a cacher’s feet are on the ground and a TOTT is needed to reach a cache in a tree, then HQ suggests that the effort needed to find the cache and logbook (difficulty) is increased.

Ja vapaasti suomennettuna vastaus on kutakuinkin tällainen:

“Hyvä kysymys! Vaikeusluokitus geokätkölle tyypillisesti edustaa vaivaa, joka tarvitaan kätkön ratkaisemiseen ja löytämiseen koordinaateissaan. Maastoluokitus edustaa fyysistä suoritusta, joka tarvitaan koordinaatteihin saapumiseen. Jos kätköilijän jalat ovat maassa ja geoapuvälinetta (tool of the trade) tarvitaan kurottamaan kätkölle, joka on puussa, HQ suosittaa että vaikeusluokitus on korkea (eikä maastoluokitus), koska vaiva joka kätkön löytämiseen liittyy kasvaa.”

Ylläolevan kohtuu selkeän ohjeen mukaan onkikätkön maastoluokituksen pitäisi kertoa, kuinka vaikeaa on saapua puun juurelle ja vaikeusluokitus olisi sitten korkeampi, koska ongella purkin alas saaminen on normaalia hankalampi temppu. Tämä ohjeistus on kuitenkin täysin päinvastainen kuin mihin Suomessa on totuttu. Suomessa yleensä onkikätköissä terrain -luokitus on korkea ja vaikeus matala.

Tutkitaanpa mitä Geocaching HQ:n ohjenuorat ohjeistaa maastoluokitusten arvioinnista. Alla taulukkoon koottuna eri maastoluokitukset ja niiden ohjeistukset vapaasti suomennettuna

Maastoluokitus	Selite
	Alle 0,8 kilometrin kävely kätkölle ja pyörätuolilla pääsee kätkölle (vaatii asianmukaisen attribuutin). Todennäköisesti reitti kätkölle on asfaltoitu ja tasainen.
	Alle 0,8 kilometrin kävely kätkölle. Todennäköisesti tasaista maastoa, mutta ei kuljettavissa pyörätuolilla.
	Matka kätkölle on alle 3 kilometriä hyviä polkuja pitkin. Ei merkittävää korkeuseroa tai pusikkoista maastoa.
	Maastossa on pieniä korkeuseroja tai jonkin verran pusikkoista reittiä.
	Kävely kätkölle voi olla pidempi kuin kolme kilometriä ja vaihtelevassa maastossa. Liian vaikea maasto pyöräiltäväksi korkeuserojen vuoksi tai merkittävästi pusikkoa reitillä.
	Melko rasittava pitkä vaellus kätkölle erittäin vaihtelevassa maastossa.
	Rasittavaa liikkumista vaativa kätkö. Rasitus voi johtua merkittävästä matkasta kätkölle, pusikoista, uimisesta tai merkittävistä korkeuseroista
	Äärimmäisen vaativaa liikkumista vaativa kätkö mahdollisesti vaarallisessa maastossa.
	Vaatii erikoisvarusteita kuten sukellusvälineet, veneen, kiipeilyvarusteet tai jotakin vastaavaa.

Eipä näistä merkittävää apua ole oikean luokituksen löytämiseksi. Pitäisikö siis Suomessa jatkossa onkikätköt luokitella eri tavalla? Entä pitäisikö jo julkaistut kätköt muuttaa ohjeistuksien mukaisesti? Ei suinkaan. Palataan perusteluihin kohta, mutta otetaan historiakatsaus tähän väliin.

Historia opettaa

Miksi Suomessa onkikätköt luokitellaan kuten luokitellaan, eikä HQ:n ohjesääntöjen mukaan? Jotta tähän voidaan vastata, pitää hetki pohtia miten onkikätköt ja D/T-luokitukset ovat muodostuneet. Kun aloitin kätköilyn 2007 ja kätkönpiilotuksen yhteydessä pohdittiin D/T-luokituksia oli HQ linkannut aputyökalun sivustolleen. Työkalu oli lomake, jossa vastailtiin kätköä koskeviin kysymyksiin ja kyselyn lopuksi lomake suositteli D/T-luokitusta kätkölle.

En valitettavasti enää löytänyt mistään tätä työkalua. Mutta olen melko varma, että työkalu antoi puukätköille korkean maastoluokituksen. Vuonna 2007 ei juurikaan ollut korkealle puuhun piilotettuja kätköjä. Hankalimmat kätköt olivat pääsääntöisesti siirtolohkareisiin tai luoliin liittyviä tai sitten sukelluskätköjä.

Hiljalleen puuhun piilotettuja kätköjä alkoi ilmestyä ja samanaikaisesti nokkelat geokätköilijät alkoivat pohtia miten nuo kätköt saisi löydettyä mahdollisimman pienellä vaivalla. Nämä tämän ajan puukätköt suurelta osin oli ajateltu kiipeillen haettavaksi ja siksipä maastoluokitus oli korkea. Onget alkoivat yleistyä kätköilijöiden peräkonteissa ja puukätköjen määrä lisääntyi. Tavaksi muodostui laittaa korkea maastoluokitus ja matalampi vaikeusluokitus, vaikka osa kätköistä alkoi olla jo selkeästi sellaisia, ettei niitä voisikaan kiiveten hakea, vaan onkea oli pakko käyttää kätkön löytämiseksi.

Jossain kohtaa 2010-luvun alkua HQ teki isompaa uudistusta ohjenuoriin ja samassa yhteydessä D/T-luokitusta koskeva ohjeistus muuttui sellaiseksi, maastoluokituksen tulisi kertoa kuinka vaikeata paikalle pääsy on ja vaikeusluokitus kertoo kuinka vaikea kätkö on saada käsiinsä. Samalla tämän ohjeistuksen valossa suomalaiset onkikätköt muuttuivat väärin luokitelluksi. Jonkin verran tämä taisi silloin(kin) herättää keskustelua, mutta suuria muutoksia ei tehty vaan jatkettiin hyväksi havaitulla linjalla.

Uusien piilottajien kannalta tämä on hieman kiusallista, sillä jos toimii ohjenuorien mukaan tulee laittaneeksi D/T-luokituksen suomalaisittain väärin päin ja saa asiasta varmasti palautetta aiheesta. Varmasti hämmentävää ja siksi aiheesta tasaisin väliajoin herää keskustelua. Tässä tulee kuitenkin muistaa ohjenuorista D/T-luokituskohdasta löytyvä lisäys:

Ratings vary from one community to the next. A 3-star terrain in Banff, Canada, is a different experience than a 3-star terrain in Amsterdam, Holland. Please rate your cache accurately based on standards in your area and guidance in the table below.

Ja suomennettuna

Luokitukset vaihtelevat geokätköily-yhteisöstä toiseen. Kolmen tähden maastoluokitus Banffissa Kanadassa on täysin erilainen kokemus kuin 3 tähden luokitus Amsterdamissa Hollannissa. Ole hyvä ja aseta kätkösi D/T-luokitus tarkasti paikallisen alueesi standardien mukaisesti ja alla olevan taulukon mukaisesti.

Ylläolevassa “alla oleva taulukko” viittaa siis aiemmin esiteltyyn maastoluokitustaulukkoon (ja ohjenuorissa on myös vaikeusluokituksista vastaava taulukko).

Tämän pohjalta voidaan siis todeta, että suomalaiset onkikätköt on luokiteltu täysin oikein paikallisten muodostuneiden standardien valossa. Varmasti uusille kätköilijöille hieman hämmentävää, mutta hyvä se on tietysti etsiä muutamia kätköjä ennen oman piilotusta, jotta paikalliset käytännöt ovat selvillä. Toinen esimerkki suomalaisesti erikoisuudesta on saarikätköt, jotka eivät muualla maailmassa ole todellakaan välttämättä T5 kätköjä.

Suomalaiset kätkötarkastajat eivät ainakaan tähän mennessä ole luoneet myöskään mitään lisäohjeistuksia siitä miten D/T-luokitukset määritellään Suomessa. Virallisten ohjenuorien kopioimisessa suomeksi ei ole kovin paljon järkeä, koska tällöin tieto olisi kahdessa paikassa ja ne täytyisi pitää päivitettynä. Ja toisaalta D/T-luokitukset ei ole asia, johon kätkötarkastaja yleensä puuttuu ellei luokitus ole radikaalisti pielessä, niinpä tarkastuksen kannalta luokituksella ei ole isoa merkitystä. Geokätköily-yhteisö kyllä kertoo piilottajalle, jos luokitus on suosituksista tai maan tavasta poikkeava.