Alkutalvesta 2020 rakenneltiin minikätköilijän kanssa kätköpönttö, josta tuli Mustien tonttujen kotiluola -niminen geokätkö. Nyt helmikuun lopussa kätkölle tuli huoltopyyntö. Ajattelin kirjoitella tästä huoltokeikasta, koska se kuvaa hyvin kätköntekijän arkea ja toisaalta ehkä joku voi oppia meidän virheistä omaa kätköpönttöä rakentaessaan.
Mustien tonttujen kotiluola
Minikätköilijä aikoinaan ideoi kätkön ja toteutimme sen yhdessä. Joskin tonttuidea taisi tulla W:ltä. Rakensimme pöntön, jossa on saranoilla aukeava ovi. Ovi pysyy haalla kiinni. Minikätköilijä rakenteli vielä hamahelmistä tradi-ikonin, joka kruunasi kätkön. Hamahelmiä lukuunottamatta kätkö rakennettiin täysin kierrätystavarasta. Puuaines oli purettu remonttia tehdessä talostamme.
Huoltopyyntö tuli 25. helmikuuta. Huoltopyynnössä ei sanottu muuta kuin “vaurioitunut”. Ei ehkä informatiivinen viesti kätkönomistajalle, mutta onneksi muista löytöloggauksista kävi ilmi, että ovi olisi jotekin rempallaan. Vähän ehkä etukäteen ihmettelin, että mitä siellä kätköllä on tehty, kun oven sarana oli irronnut.
Ihan heti ei ehditty huoltopyyntöön reagoida, mutta kohtalaisen nopeasti kuitenkin ja kävimme irrottamassa kätkön ja haimme sen huoltoon 2. maaliskuuta. Ensimmäisenä kätkön lähistölle tultaessa huomio kiinnittyi vahvaan geopolkuun. Kovin huomaamaton ei reitti kätkölle ollut 🙂
Kun pääsimme purkin luo, niin teimme heti maastossa pienen arvion vaurioiden laajuudesta. Kätkön sisältö oli hyvässä kunnossa. Kätköpurkkikin oli muuten kunnossa, mutta alempi sarana oli irronnut ovesta ja pala ovea oli edelleen saranassa kiinni. Tämä vähän ihmetytti, mutta päätimme lähteä kotiin tutkimaan tilannetta tarkemmin.
Kätköä huoltamassa
Kun pääsimme kotiin tutkimaan kätköä paremmalla ajalla huomasin heti, että kätkön ovi oli turvonnut paksuudeltaan vähintään kaksinkertaiseksi. Ensimmäinen reaktio oli, että tämä selittää saranan irtoamisen. Ilmeisesti kätköä rakentaessa emme olleet työn touhussa huomanneet, että olimme tehneet oven lastulevystä, joka ei kelpaa kätkön rakentamiseen ollenkaan juurikin siitä syystä, että se imee itseensä kosteutta ja muuttuu Weetabixin kaltaiseksi pehmeäksi pahviksi.
Kätkön osia sahatessa olimme vahingossa tarttuneet väärään kierrätyslevyyn ja tehneet tästä kätköön oven. Vähän ehkä hävetti ja mietin kehtaako tästä edes kertoa, mutta olkoon tämä opiksi muille, että lastulevyä ei sovi käyttää.
Seuraavaksi huomasimme, että vaikka ovi olikin pehmeää Weetabixiä, ei se ollut kuitenkaan rikkoutumisen juuri syy. Kierrätyssaranat nimittäin toimivat huonosti ja niistä alempi oli ruostunut auki-asentoon. Mielenkiintoista, että juuri auki, mutta luulen, että sarana on ruostunut kosteuden vaikutuksesta ja joku on vääntänyt oven auki ja ovi on samalla irronnut ja siksi sarana on auki-asennossa. Tämäkään ei ollut kätköllä vierailleiden syy vaan johtui ulossopimattomien kierrätysmateriaalien käytöstä. Jatkossa pitää katsoa sellaiset saranat, jotka soveltuvat myös ulkokäyttöön.
Tutkimme myös tarkemmin kätkön sisällön. Lokikirja oli pärjännyt hyvin. Kynää oli teroitettu linkkarilla ja se vaati teroittamista. Vaihtotavarat olivat siistissä kunnossa ja niitä oli ilahduttavasti kätköön tullut, sillä piilottaessa kätkössä oli vain kolmelle ensimmäiselle löytäjälle jääkaappimagneettipalkinto ja muutamalle seuraavalle vastaava lohdutuspalkinto. Tontut olivat pärjänneet todella hyvin. Parta oli hieman kellastunut ja sekä parta että hiippalakit olivat täynnä metsänroskaa. Herätti kysymyksen, että mistähän sitä oli purkkiin päässyt. Mutta samapa tuo. Parrat harjattiin ja vaihtarit pestiin ja ne olivat valmiina jatkamaan elämää kätkössä.
Varastossa oli vielä pala samaa kierrätyslevyä, josta kätkön kyljet oli tehty, joten siitä saataisiin kätkölle uusi ovi. Kysyin K:lta tekisikö hän uuden hamahelmityön kätkön oveen, mutta hän ei suuresti asiasta ilahtunut. Lupasi kyllä tehdä, jos sopivia helmiä löytyy.
Ruuvailimme oven irti ja huomasimme, että kierrätysruuvit olivat pahasti ruostuneet. Eli olisi syytä käyttää korkeampilaatuisia ruuvejakin. Mutta toisaalta ruuvit olivat edelleen toimineet, joten ehkä jatkaisimme ainakin tässä kätkössä kierrätysruuvien käyttöä. Ruuvarilla myös saimme hamahelmityön irti varovasti, joten K:n ei tarvinnut lähteä tekemään uutta. Totesimme, että kiinnitykseen käytetty ulkokäyttöön soveltuvat rakennusliima oli oivallinen valinta. Tuntui pysyvän tiukasti vielä vuoden jälkeen.
Korjaushommia
Ensimmäisenä sahasimme uuden oven levystä sirkkelillä. Pohjamaalipintaa spray-purkista ja kuivumisen odottelu. Tämän jälkeen maalasimme oven mustalla maalilla molemmin puolin ja sen kuivuttua vielä kevyt spray-lakka pintaan.
Kun olimme katselleet riittävän tovin maalin kuivumista liimasimme hamahelmistä tehdyn tradi-ikonin takaisin paikoilleen kätkön oveen. Etsimme miljoonalaatikoista uudet saranat ja sopivat ruuvit sekä kiinnitimme oven paikoilleen. Tässä vaiheessa huomasimme, että vanhasta ovesta oli tippunut haka pois. Luultavasti maastoon kätkön piilopaikalle, mutta emme vain olleet sitä huomanneet lumesta johtuen. Siispä takaisin miljoonalaatikolle ja etsimään uusi haka. Laminoimme kätkötiedotteen ja kiinnitimme sen oveen sisäpuolelle.
Sitten alkoikin olla jo valmista. Vielä sisäpesu purkille ja tavarat takaisin kätköön sekä muutamat uudet vaihtarimagneetit ja kätkö oli valmis vietäväksi paikoilleen. Ihan ei tullut yhtä hyvä kuin ensi rakentamisella, mutta ihan ok lopputulos kuitenkin.
Aktiivista aikaa kätkön korjaamiseen meni muutama tunti. Sitäkin enemmän oli odottelua sisältäneitä työvaiheita. Palkintona ahertamisesta oli hyvä mieli, kun kätkö taas tuottaa iloa siellä vierailijoille. Jos omistat omia kätköjä, on kevät hyvää aikaa käydä kurkkaamassa tarvitseeko kätkösi talven jäljiltä huoltoa. Näin se on taas valmis vastaanottamaan huippukunnossa kesän matkailijat ja vierailijat.
