GIFF 2015 -festivaalit pidettiin reilut kaksi viikkoa sitten. Tampereen geofilmifestivaaleilla yleisö äänesti suosikikseen Saturday -elokuvan. Tuomaristo kuitenkin valitsi omaksi suosikikseen Signal -animaatioelokuvan. Tuomaristoon kuuluivat kokenut geokätköilijä Harjus, kirjailija ja käsikirjoittaja Johanna Hulkko sekä elokuvantekijä Mikaela Välipakka. Tuomaristo perusteli valintaansa näin:
Valitsimme taiteellisesti kunnianhimoisemman elokuvan eli numeron 13 – Signal. Pelillinen ja teknisesti taitava animaatio kertoi geokätköilyn oikeasta ongelmasta, unohdetuista purkeista jännittävästi ja yllättävästi. Erosi kilpailijoistaan vahvan visuaalisen ilmeen, rohkean juonenkehittelyn ja älykkään huumorin puolesta. Klassikkoaineista!
Yleisö myös äänesti elokuvan festareiden 3. parhaaksi. 61°23° Tampere blogi tietenkin välitti onnittelut elokuvantekijä iepu09 nimimerkille Romaniaan. Onnistuimme saamaan myös herralta lyhyen haastattelun. Olkaa hyvä.
Mistä sait idean elokuvaasi?
Ensinnäkin halusin lähettää kilpailuun jotain kokonaan erilaista: Signal on tarina tietoisuudesta ja vastuullisuudesta, mutta kerrottuna hauskalla tavalla. Katselin myös lyhytelokuvia aiemmista GIFFeistä ja jotkut niistä olivat ihan laadukkaita, mutta yleisesti ottaen minulle jäi tuntuma, että niissä ei ollut riittävästi opetuksellista sisältöä. Kätköjen huoltaminen, kuten kaikki kätkönomistajat tietävät, on hyvin haastava teema geokätköilyssä. Niinpä ajattelin, että tämä olisi oikea polku kuljettavaksi ja valitsin tämän teeman lyhytelokuvalleni.
Kauanko lyhytelokuvan tekeminen kesti?
Kaikenkaikkiaan se kesti jotain kahden ja kolmen kuukauden väliltä. Lasken tuohon siis ne päivät, jolloin työstin elokuvaa iltaisin tai viikonloppuisin. En osaa sanoa tarkalleen kauanko tekemiseen meni. Jotkut illat (ja yöt) ovat huomattavasti tuottavampia kuin toiset. Kesäkuussa aikataulupaine alkoi todella tuntua, kun valmista piti saada GIFF:n deadlineen mennessä ja illat ja yöt venyivät lopullisten renderöintien parissa.
Miten teit animaation?
Avasin ensimmäistä kertaa minkäänlaisen animaatioiden tekemiseen tarkoitetun softan tämän vuoden helmikuussa. Minulla ei ollut mitään käsitystä 3D animaatioista tai piirrosta. Aluksi ajattelin, että jos onnistuisin laittamaan joitain laatikoita tulen ympärille juttelemaan, niin jo se olisi mahtava saavutus. Sitten vain menin pidemmälle. Ja pidemmälle. Ja lopulta siitä rakentui yhtenäinen tarina, jossa oli unijakso ja hauska huolimattoman kätkönomistajan rangaistus.
Mikä oli hankalinta animaation teossa?
Ehdottomasti hankalinta oli geokätköjen 3D-mallintaminen ja useat muut kohtaukset, jotka piti mallintaa tarinaan. En ikävä kyllä ehtinyt tehdä elokuvalle yhtään jälkikäsittelyä, koska deadline puski päälle. Helpoin juttu elokuvan teossa puolestaan oli käsikirjoituksen muokkaus. Se jalostui surullisten kätköpurkkien juttelusta kokonaiseksi tarinaksi kuin itsestään.
Oletko tehnyt muita elokuvia tai animaatioita?
En. Tämä on ensimmäinen filmi, jonka olen koskaan tehnyt. On hienoa, että porukka on tykännyt filmistä ja se tuntuu palkinnolta itsessään, etenkin kun ottaa huomioon kuinka paljon näin vaivaa sen eteen
Mielestäni on hienoa kertoa tarinoita visuaalisin keinoin. Olen aina halunnut päästä tekemään jotain tällaista, mutta elämäni on vienyt minua hieman toiseen suuntaan. Aiempaa kokemusta minulla on vain kevyestä videoeditoinnista ja ehkä hieman enemmän audiopuolelta.
Miten teit elokuvan hahmojen äänet?
Hahmojen äänet elokuvassa on tehty tietokonesyntetisaattorilla. Lisäksi äänissä on käytetty sävelkorkeuden korjausta ja muutettu puhenopeutta. Jotenkin äänet tuntuivat istuvan hahmoihin hyvin, enkä oikein osaa kuvitella, että ne kuulostaisivat joltain muulta, vaikkakin jossain kohdissa on syntetisaattorilla pieniä ääntämisvaikeuksia. Käytin tätä tekniikkaa, koska aikataulu alkoi tulla vastaan, eikä minulla ollut oikein vaihtoehtoja nauhoittaa oikeita ääninäyttelijöitä, joilla olisi ollut hyvä englanninkielen aksentti.
Miten päätit osallistua GIFFiin?
Ensimmäisen kerran kuulin GIFF:stä keväällä 2014 ja innostuin tapahtumasta. Ajattelin, että saisin kerättyä kaveriporukan, jonka kanssa saisin tehtyä elokuvan. Kirjoitin jopa yksityiskohtaisen käsikirjoituksen Blockbuster (=menestys) -lyhytelokuvaan. Sitten tajusin, että tarvitsisin tiimin ja paljon kunnianhimoa. Kaverini ajattelivat, että miksi ihmeessä tällaiseen pitäisi käyttää aikaa, kun voi mennä vaikka oluellekin. Piti siis luopua siitä ideasta, koska aika ei riittänyt elokuvan tekemiseen yksin ja kaverit eivät innostuneet asiasta. Kokonaan en kuitenkaan luovuttanut ja tästä muodostuikin henkilökohtainen haaste. Halusin haastaa itseni tekemään elokuvan ja lähettämään sen GIFFiin. Vaikka sitten vuotta myöhemmin.
Haluatko vielä paljastaa jotain elokuvasta?
Ajattelin, että olisi hauskaa antaa elokuvan kätköpurkeille oma persoonansa ja oma tarinansa. Ehkäpä tällainen vahva tarina yhdistettynä purkkien mahdolliseen kostoon olisi tarpeeksi voimakas teema lyhytelokuvalle ja että teeman avulla kätkönomistajien kellot soisivat ja he pitäisivät parempaa huolta purkeistaan. Oli kuitenkin hauska huomata, miten elokuva alkoi tekovaiheessa elää omaa elämäänsä. Pian siihen oli ilmestynyt kätkönomistajan unijakso ja paljon muita symboleita kuten gcemetary (kätköhautausmaa) täynnä arkistoituja kätköjä. Nämä muuten ovat omia kätköjäni. Elokuvaan syntyi myös BYOP -vankila, purkkiin liimaantunut huoltotarveattribuutti ja muuta mukavaa geokätköilyyn liittyvää slangia.
Entäpä mikä on suosikkikätkötyyppisi?
Aiemmin olin suuri mysteerikätköjen fani. 4-5 vuotta sitten meillä oli pieni nörttiyhteisö ja ruoskimme toisiamme tekemällä kammottavia viiden tähden vaikeudella varustettuja mysteerejä toisillemme. Joidenkin näiden GC-koodit ovat päätyneet elokuvan kätköhautausmaalle. Sitten innostus mysteereihin katosi. Edelleenkin kuitenkin mysteerinratkonta on mukavaa puuhaa. Mysteerien lisäksi nautin haastavien maastokätköjen etsimisestä. Esimerkiksi kätköt, joiden perässä saa vaeltaa vuorelle ovat mukavia.
Mikä on paras geokätköilymuistosi?
Tähän on helppo vastata. Se on tietenkin hetki, jolloin löysin tämän mahtavan harrastuksen. Olin vuorilla eräänä viikonloppuna 6 vuotta sitten ja oli lukenut lehdestä geokätköilystä. Minulla oli jo valmiina GPS pyöräilyä varten, joten menin ja etsin lähimmän kätkön. Kätkö oli muutaman kilometrin päässä. DNF:hän siitä tietysti tuli, koska minulla ei ollut mitään hajua, mitä olin etsimässä. Ei ollut selkeää kuvaa päässä, miltä geokätkö näyttäisi tai mitä vaikeus- ja maastoluokitukset tarkoittivat. Mutta jännitys ja innostus, jota tunsin ensimmäistä kätköä etsiessäni oli merkki, että tämä elämästäni oli puuttunut. Ja tuo tunne ei ole sittemmin laantunut.
Millaisia terveisiä haluat lähettää suomalaisille geokätköilijöille?
Kiitos, Suomi! Oli mukavaa, että piditte Signal -elokuvastani! En ole koskaan käynyt Suomessa, mutta se on listallani. Olen aina haaveillut näkeväni revontulet. Olen varma, että Suomessa on paljon laatukätköjä ja haluaisin päästä etsimään niitä. Myös jos olette tulossa käymään Romaniassa, niin on hyvä ajatus tutustua maahan geokätköillen. Geokätköilijöitä ei ole kovin paljon Romaniassa ja kätköjäkin vain muutama tuhat, mutta monet niistä on tehty ajatuksella ja ovat laatukätköjä. Happy caching!
