Jutun on kirjoittanut nimimerkki Nusut.
Minulle kätköilyn ydin on löytää hienoja paikkoja. Toki hienot kätkötoteutuksetkin ovat aina ilo, mutta etenkin kauniit luontokohteet tai puhuttelevat kulttuurikohteet jäävät mieleen. Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa kohdetta, joista kuusi on kulttuurikohteita ja yksi luontokohde. Siinäpä siis seitsemän kohdan lista, joka kutsuu kätköilemään.
Tällaiselle haasteisiin hieman hurahtaneelle ihmiselle oli riemukasta huomata, että maailmanperintökohteista oli olemassa haastekätkökin. Tämähän yhdisti kätevästi kaksi mieluisaa asiaa – hienot paikat ja haasteen. Suunnitelma alkoi muotoutua. Pitkällä aikavälillä, muiden kätköreissujen yhteydessä päätin vierailla jokaisessa maailmanperintökohteessa.
The World Heritage Challenge
Muistelen, että kimmoke tämän haasteen suorittamiseen tuli matkalla Pokemon-trailille. Tuolloin ajoimme pilkkopimeässä Petäjäveden vanhan kirkon ohi ja mieleen putkahti ohikiitävä ajatus, että ‘hei tuo kirkkohan liittyi siihen yhteen haasteeseen’. Tuolloin ei vielä pysähdytty kirkon kätköä etsimään, vaan huristeltiin trailille.
Ensimmäinen kohde, jonne tietoisesti halusin haasteen ja maisemien vuoksi, oli Aavasaksa. Siellä pääsin vierailemaan Lapin reissun yhteydessä heinäkuussa 2018. Kätköltä avautui kerrassaan upea maisema Torniojokilaaksoon. Aavasaksa on yksi Struven ketjuun kuuluvista pisteistä. Struven ketju on Jäämereltä Mustallemerelle ulottuva maantieteellisiin mittauksiin käytetty ketju, johon kuuluu lukuisia paikkoja Suomessa ja yhdeksässä muussa maassa. Muitakin haasteeseen kelpaavia kätköjä olisi siis ollut, mutta minä päädyin Aavasaksaan, koska se sattui sopivasti Lapin reissun reitille.
Kesäloman päätteeksi heinäkuun 2018 lopussa päädyin Vaasaan miehen harrastusten mukana ja sain ylipuhuttua hänet ajelemaan Raippaluotoon, kun hänkin satunnaisesti osallistuu yhteisnimimerkkimme kätköilypuuhiin. Raippaluodolle mennessä näkemisen arvoinen paikka oli jo Raippaluodon silta. Harvoin sitä voi Suomessa huristella yli kilometrin mittaisella sillalla. Raippaluodon perukoilta löytyi kätkö Go West!, joka kelpasi haasteeseen edustamaan Merenkurkun saaristoa. Merenkurkun saaristo on esimerkki maisemasta, joka muuttuu jatkuvasti maankohoamisen takia. Täydellisen aurinkoinen kesäpäivä, meri ja purjevene. Rannalla ruikuttaneena totesin, että ‘Kaikki paitsi purjehdus kätköily on turhaa’.
Syyskuussa 2018 pääsin tekemään lähemmin tuttavuutta Petäjäveden vanhaan kirkkoon, jonka ovat joskus 1760-luvulla paikalliset talonpojat rakentaneet. Ohi ajellessa jarrutettiin kirkon kohdalla ja suoritettiin Petäjävesi Old Church -multi kirkon kimallellessa kuuraisena aamuauringon valossa. Siinäpä vasta melkoinen hirsirakentamistaidon ja pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin näyte. On ollut talonpojilla taitoa hyppysissä.
Syyslomalla lokakuussa 2018 vierailin Suomenlinnassa, joka maailmanperintökohteena edustaa 1700-luvun eurooppalaista sotilasarkkitehtuuria. Aamuvarhaisella lautalla saavuin perille ja kiertelin tutkimassa vielä hiljaista, hämärää saarta ja linnoitusta ja katselin kun aamuauringon ensisäteet punasivat linnoituksen muureja. Haasteeseen kelpaavaksi kätköksi etsin Suomenlinna-kätkön. Myös Suomenlinnan earth-kätkö oli mielenkiintoinen, niin kuin toki koko paikka. Suomenlinnassa vierailuihin en ole vielä kyllästynyt ja vasta nyt pääsin ensi kertaa kätköilijänä paikalle.
Marraskuussa 2018 toteutui kauan suunniteltu reissu Kotkaan. Pois tullessa käytiin Kouvolassa ja toki houkuttelin kätkökaverini poikkeamaan Verlaan ihastelemaan pientä pahviteollusuuden ympärille syntynyttä ruukkimiljöötä. Keli oli purevan kolea, mutta paikka mitä upein. Punatiilisiä tehdasrakennuksia ja kartanotyylisiä puurakennuksia fanittavalle tämä oli todella mieluista nähtävää. Haastetta varten loggasin Verlasta kätkön nimeltä Verlan kalliomaalaus. Verlassa vieraillessa kirjasin nimeni valmiiksi jo tähän maailmanperintöä esittelevään haastekätköönkin elätellen toivetta, että pääsen joskus kahteen viimeisenkin paikkaan vierailulle ja saan muuttaa kirjaukseni hymynaamaksi haasteen täyttyessä.
Joulukuussa teimme kätköreissun Satakuntaan. Päätavoite tuolloin oli Satakunnan maakuntahaasteen suorittaminen, mutta siinä sivussa tietenkin pidin korvan takana kahta puuttuvaa maailmanperintökohdetta. Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue ei päässyt oikeuksiinsa parin sentin loskakuorrutuksessa valon jo hiipuessa, mutta silti paikka oli vaikuttava. Sieltä löytyi kätkö Sammallahdenmäki haastetta varten.
Jos lie joulukuinen Sammallahdenmäki ollut hieman ankea niin Vanha Rauma ei jouluvaloissaan sitä ollut, vaan ihastuttavan idyllinen pohjoismaista puukaupunkirakentamista edustava kohde. Haasteeseen kelpaavista kätköistä tuli käytyä kaksi, jotka olivat Vanha Rauma – Old Rauma-multi ja Kitukränn – Vanha Rauma virtuaali.
Puoli vuotta meni, mutta kyllä kannatti
Haasteen suorittaminen vei itseltä puolisen vuotta. Loppuvuoteen 2018 sattui sopivasti reissuja eri puolille Suomea ja tämä mahdollisti haasteen kohteissa vierailun. Mieli on tyytyväinen tietenkin kun haaste on täynnä, mutta myös siinä mielessä, että jokainen maailmanperintökohteista oli mielestäni kokemisen arvoinen ja jokaisessa kävisin mielelläni uudestaankin tutkimassa paikkoja lisää. Siispä voin lämmöllä suositella jokaista maailmanperintökohdetta kätköilykohteeksi. Ja siinähän se samalla täyttyy yksi haaste.