…sytyttää taivaanvalot, laulaa A.W. Yrjänä CMX:n kappaleessa. Kätköilijälle talven tulo muuttuu konkreettiseksi siinä vaiheessa kun lumi sataa maahan. Tampereellekin on tänään luvattu ainakin kevyttä lumisadetta. Lumi tekee kätköjen etsimisestä hankalampaa ja tietysti vaatii varustautumaan asianmukaisesti muutenkin.
Kätköjen etsimisestä talvella helpottaa kummasti tieto siitä, että kätkö on talvilöydettävä. Niinpä kannattaakin näin syksyllä viimeistään tarkistaa kesän aikana piilotetuista kätköistä, onko talviattribuutti merkitty kätköön oikein. Ei välttämättä ole myöskään huono idea käydä tarkistamassa paikalla, onko purkki alkuperäisessä piilossaan. Puun oksalle sijoitettu purkki saattaakin olla pudonnut, eikä siksi enää olisikaan löydettävissä lumiseen aikaan.
Talvella kätköreissulle lähtiessä onkin hyvä valita gepsiin sitten semmoisia kätköjä, joihin on merkattu lumihiutaleattribuutilla, että kätkö on löydettävissä. Näin välttyy pahimmalta kiroilulta lumessa tarpomisen jälkeen, kun huomaa, ettei kätkö olekaan talvilöydettävä.
Kätevä tapa on myös hieman seurata lumitilannetta ja painaa päivämäärä mieleen milloin lunta on viimeksi satanut. Sitten vain hakee sellaiset kätköt, joihin on tullut löytöloggauksia tämän päivämäärän jälkeen. Monesti hyvä nyrkkisääntö on ladata gepsiin sellaiset kätköt, jotka on löydetty viimeisen viikon tai kahden sisään. Tosin tällöin harvemmin vieraillut purkit jäävät pois, vaikka olisivatkin talvella löydettävissä. Tietysti jos haluaa tehdä vielä enemmän hommia kotona ennen maastoon siirtymistä, voi tarkistaa kätkön vuoden vanhoista logeista (jos sellaisia on), että onko kätköä löydetty talvella vai ei.
Tietysti myös jotkut kätköt, joista puuttuu lumihiutaleattribuutti tai on jopa ruksi sen päällä, saattavat löytyä talvella. Tällöin vain joutuu tekemään hieman enemmän lumitöitä piilopaikalla. Tällaista kätköä hakiessa kannattaa kuitenkin muistaa se, että purkki tai camo saattaa olla jäätynyt paikalleen. Tällöin voi koittaa purkkia tai camoa varovasti irrottaa, mutta sitä ei kannata lähteä hakkaamaan kivellä tai jollain muulla työkalulla irti jään peitosta, koska tuloksena on hyvin todennäköisesti rikkinäinen purkki. Kyllä se kevät sieltä kuitenkin pian tulee ja kätkökin palautuu etsittäväksi. Kätköntekijä on saattanut ehkäpä juuri tällaisesta syystä jättää talvilöydettävyyden kätköön merkkaamatta.
Eräs tapa jäätyneen purkin/camon irroittamiseen on kuuman veden kaataminen termospullosta rasian päälle. Mutta tämäkään tapa ei ole täysin ongelmaton, sillä vesi saattaa löytää tiensä myös purkin sisään ja kastella sisällön. Etenkin jos purkki ei ole vesitiivis. Niinpä tätäkään konstia ei oikein voi suositella käytettäväksi.
Jäljet johtavat kätköpurkille
Talvikätköilyn eräs riemu tai riesa riippuen katsontakannasta on myös lumessa näkyvät jäljet. Muutaman kävijän jälkeen purkille johtaa geopolku, joka saattaa myös johdattaa jästit purkin tuntumaan ihmettelemään, miksi polku loppuu muutaman metrin päähän tiestä. Syntyvälle geopolulle ei oikein talvella voi mitään. Sen sijaan purkin kohdalla voi koittaa jälkiään hieman peitellä, ettei piilopaikka olisi aivan ilmeinen. Lunta voi koittaa hieman tasoittaa, jotteivat selkeimmät kaivuujäljet näy. Tietenkään ihan koskemattoman näköiseksi maastoa ei saa, vaikka kyllä semmoinenkin ihme on kerran nähty, että maasto on aivan koskematonta ja kun kätköpurkin saa kaivettua esiin, niin huomaa, että logivihossa on jo kuittaus samalle päivämäärälle. Amatöörin talvikätköilijän puolestaan tietää käyneen purkilla, jos nollapisteen lähistöllä on painautunut tupperwaren jälki lumeen. Yleensä ainakin sen voisi koittaa peittää ennen kätköltä poistumista.
Kätköjen hyllyttäminen talvella
Omia kätköjä ei talvella ole tarpeen hyllyttää, ainakaan jos ne ovat ihan peruspurkkeja. Tietysti jos epäilee, että jäätyminen jumittaisi vaikkapa purkin aukaisumekanismin saattaa olla hyvä hakea purkki pois maastosta, etteivät kätköllä vierailevat riko vaivalla rakennettua purkkia. Jossain vaiheessa itse harrastin yhden kätköni kanssa talveksi hyllyttämistä, jotta erikoinen purkki ei rikkoontuisi. Lopulta totesin, että oli liian iso vaiva kuljettaa purkki kahdesti vuodessa kotiin ja takaisin piiloon. Niinpä purkki on ollut paikoillaan kesät talvet ja toiminut ihan hyvin.
Jotkut kätköideat tietysti vaativat, että kätkö on saatavilla vain osan aikaa vuodesta. Jotkut hakevat esimerkiksi kahlaamista vaativat kätköt talveksi pois, jottei niiden hakeminen ole liian helppoa. Itse en ehkä näin jaksaisi toimia, mutta tässä pätee se, että kukin harrastaa tyylillään. Tällaiseen kätköön on hyvä laittaa seasonal access -attribuutti.
Lopuksi..
Vaikka talven tullessa kätköily muuttuu haastavammaksi, pienellä valmistautumisella ja sopivalla varustuksella puuha on melkein yhtä nautittavaa kuin muulloinkin. Paitsi 30 asteen pakkasella 😉