Kaarinanpolulle Lempäälän ja Kangasalan välille on kartalle ilmestynyt kiemurteleva jono kätköjä, jotka ovat houkutelleet jo monet kätköilijät kävelemään reitin. Niinpä mekin pakkasimme päivärepun ja lähdimme harrastamaan geokätköilyä Kaarinanpolulla ja samalla ottamaan selvää, millaisia kätköjä reitiltä löytyy.
Geokätköilyä Kaarinanpolulla
Kaarinanpolku on noin 60 kilometrin mittainen vaellusreitti Kangasalla. Reitti on merkitty sinisin merkinnöin kiviin ja puihin. Reitin varrella on muutamia laavuja ja reitiltä on mahdollisuus jatkaa Birgitan polulle Lempäälään. Reitillä oli Powertrail-henkisesti geokätköjä (käyntihetkellä) Lempäälän ja Saarenmaantien välisellä osuudella sekä Saarenmaantien ja Kisapirtin välisellä osuudella. Nämä osuudet voi hakea helposti erikseenkin ja ensin mainitusta onnistuu myös lyhyemmän pätkän hakeminen kerralla. Me haimme Lempäälän ja Saarenmaantien välisen osuuden kerralla.
Kaarinanpolku ei ole rengasreitti, eikä kätköjäkään ole sijoitettu siten, että ne veisivät takaisin lähtöpisteeseen. Niinpä kätköille on melkeinpä syytä lähteä kahden autokunnan voimin, jotta reitiltä pääsee kätevästi poiskin. Saarenmaantiellä Kaarinanpolun läheisyydessä ei oikein ole kunnollista parkkipaikkaa. Maastopysäköinti 1-2 autolle on mahdollista Saarenmaantien ja Kuuselantien risteyksessä. Reitiltä palatessa alueella oli myös kävelytiellä muutamia autoja parkissa, mutta tätä vaihtoehtoa ei oikein voi suositella. Reitin eteläpäässä Savontiellä on kunnollinen parkkialue, jossa on tilaa useammalle autolle.
Reitti
Reitti kannattaa kulkea etelästä pohjoiseen, sillä reitillä on muutamia multikätköjä ja kaikkien näiden suunta on sellainen, että ne vievät pohjoista kohti. Jos reitin kulkee päinvastaiseen suuntaan, tulee multeista aika paljonkin lisää käveltävää.
Kätkötetyn osuuden ainoa laavu osuu etelästä päin kuljettaessa reitin alkuun – vajaan kilometrin päähän parkkipaikasta. Jos ei evästaukoa halua näin aikaisessa vaiheessa pitää, niin kannattaa varautua siihen, ettei tulistelupaikkaa löydy. Reitin varrella tuli vastaan Salmusjärvillä yksi nuotiopaikka, mutta se vaikutti kovin epäviralliselta. Lisäksi puita siellä ei ollut valmiina. Kätkökierroksen kyllä pärjää ihan kylmilläkin eväillä. Meillä oli termarissa kuumaa juotavaa, muutama eväsleipä ja pientä makeaa jälkkäriä. Näillä eväillä käpötteli koko reitin komeasti.
Käveltävää Savontieltä Saarenmaantielle kätköjen kautta kulkien kertyi 14,8 kilometriä. Jos tähän päälle etsii vielä kätköt väliltä Saarenmaantie-Kisapirtti tulee käveltävää lisää nelisen kilometriä. Sinänsä tämä vaihtoehto on parempi, koska Kisapirtiltä löytyy parkkitilaa huomattavasti paremmin kuin Saarenmaantien varrelta.
Reitti on helppo kulkea. Alkuun reitti kulkee metsäautoteitä, mutta ennen Salmusjärviä reitti poikkeaa metsäautotieltä ja muuttuu metsäpoluksi. Alkupätkän olisi ajellut polkupyörälläkin, mutta Salmusjärviltä eteenpäin maastopyöräilykään ei oikein ole vaihtoehto. Kokenut läskipyöräilijä saattaisi metsäpolkua ajellakin, mutta paikoitellen sekin oli melko kivistä tai juurakkoista. Vasikat-kätkön jälkeen polkupyöräily reitillä taas onnistuisi. Saarenmaantie – Kisapirtti välin voi polkupyörällä kulkea myös. Siellä reitti on käytännössä lenkkeilyreitti, joten sillä fillarointi onnistuu. Pohjoinen pätkä on melko mäkistä ja reitillä on jyrkkiä nousuja ja laskuja. Reitin pohjoisosalla kulkee myös talvisin latu, joka kannattaa huomioida, jos aikoo kätköjä hakea talvella.
Geokätköt
Kirjeitä Kaarinalle -sarjassa on kirjoitushetkellä 49 kätköä. Lisäksi reitin varrelta löytyy ehkä kymmenkunta muuta kätköä. Osa on aivan reitin varrella ja osalle joutuu hieman poikkeamaan, mutta ne kannattaa käydä samalla, koska niille ei kovin helposti autollakaan pääse. Powertrailin julkaisun vaikutus oli hauskasti nähtävissä esimerkiksi kätköllä Kalliokorvenkalliot, jolla oli ensimmäisenä vuonna ollut reilusti kävijöitä, mutta kahtena seuraavana vuonna vain kourallinen. Trailin julkaisun jälkeen kävijöitä onkin sitten yhtäkkiä riittänyt.
Kätköt sinänsä ovat powertrailien peruskauraa. PET-putkiloita puussa roikkumassa. Joukossa on muutama small-kokoinen kätkö sekä muutama erilainen toteutus, kuten siirtolohkareelle kiipeämistä tai erikoisempi camo. Kovin ihmeellisiä elämyksiä kätköpurkkien suhteen ei siis ole luvassa, joten reissu kannattaakin ottaa mukavan luonnossa reippailun kannalta. Sellaisena se toimiikin mukavasti ja vajaan 15 kilometrin matkan kulkee valoisaan aikaan marraskuussakin mukavasti. Meillä reitin vaellukseen meni 5 tuntia 15 minuuttia, johon kuului yksi lyhyehkö ruokatauko. Emme pitäneet erityistä kiirettä vaan nautimme luonnosta ja napsimme kuvia ja pidimme hauskaa.
Osa kätköistä ei ole talvilöydettäviä. Suurin osa kätköistä roikkuu puussa, mutta joukossa on kätköjä, jotka on piilotettu maan tasoon ja peittyvät talvella lumen alle, jos lunta on. Niinpä reittiä ei oikein voi suositella talvella kuljettavaksi, koska silloin reitille jäisi yksittäisiä kätköjä hakematta. Tietysti jos haluaa useamman reissun tehdä reitille, niin silloin tällä ei ole merkitystä. Jos intoa vielä Kaarinan kirjeiden kiertämisen jälkeen riittää, niin Savontien eteläpuolelle on tullut Birgitan polun alkuun 20 kätkön sarja. Lisäksi pohjoispäässä Houkanjärven tuntumassa on 24 kätkön “kello”-sarja.
Maisemat reitillä ovat mukavan vaihtelevat. Komeimmat näkymät tosin meille tarjosi erittäin hieno kuura, joka värjäsi aukeat paikat marraskuisena viikonloppuna mukavan valkeaksi.
Linkkejä
- Kirjeitä Kaarinalle -kätköt kartalla
- Reitin ensimmäinen kätkö Kirjeitä Kaarinalle: Vähä-Riutalta matkaan
- Reitin eteläpäässä parkkipaikka löytyy 1. Birgitan polun kätkön läheltä
- Saarenmaantien ainoa mahdollinen pysäköinti löytyy tämän kätkön läheltä
- Reitin pohjoispään Kisapirtin lähin kätkö Outolintu.